Job 6

Niin Job vastasi ja sanoi:

Y RESPONDIÓ Job y dijo:

Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,

¡Oh si pesasen al justo mi queja y mi tormento, Y se alzasen igualmente en balanza!

Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.

Porque pesaría aquél más que la arena del mar: Y por tanto mis palabras son cortadas.

Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.

Porque las saetas del Todopoderoso están en mí, Cuyo veneno bebe mi espíritu; Y terrores de Dios me combaten.

Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?

¿Acaso gime el asno montés junto á la hierba? ¿Muge el buey junto á su pasto?

Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?

¿Comeráse lo desabrido sin sal? ¿Ó habrá gusto en la clara del huevo?

Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.

Las cosas que mi alma no quería tocar, Por los dolores son mi comida.

Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!

¡Quién me diera que viniese mi petición, Y que Dios me otorgase lo que espero;

Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;

Y que pluguiera á Dios quebrantarme; Que soltara su mano, y me deshiciera!

Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.

Y sería aún mi consuelo, Si me asaltase con dolor sin dar más tregua, Que yo no he escondido las palabras del Santo.

Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?

¿Cuál es mi fortaleza para esperar aún? ¿Y cuál mi fin para dilatar mi vida?

Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?

¿Es mi fortaleza la de las piedras? ¿Ó mi carne, es de acero?

Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.

¿No me ayudo cuanto puedo, Y el poder me falta del todo?

Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.

El atribulado es consolado de su compañero: Mas hase abandonado el temor del Omnipotente.

Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,

Mis hermanos han mentido cual arroyo: Pasáronse como corrientes impetuosas,

Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.

Que están escondidas por la helada, Y encubiertas con nieve;

Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.

Que al tiempo del calor son deshechas, Y en calentándose, desaparecen de su lugar;

Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.

Apártanse de la senda de su rumbo, Van menguando y piérdense.

He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.

Miraron los caminantes de Temán, Los caminantes de Saba esperaron en ellas:

Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.

Mas fueron avergonzados por su esperanza; Porque vinieron hasta ellas, y halláronse confusos.

Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.

Ahora ciertamente como ellas sois vosotros: Que habéis visto el tormento, y teméis.

Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?

¿Os he dicho yo: Traedme, Y pagad por mí de vuestra hacienda;

Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?

Y libradme de la mano del opresor, Y redimidme del poder de los violentos?

Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.

Enseñadme, y yo callaré: Y hacedme entender en qué he errado.

Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?

¡Cuán fuertes son las palabras de rectitud! Mas ¿qué reprende el que reprende de vosotros?

Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.

¿Pensáis censurar palabras, Y los discursos de un desesperado, que son como el viento?

Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.

También os arrojáis sobre el huérfano, Y hacéis hoyo delante de vuestro amigo.

Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.

Ahora pues, si queréis, mirad en mí, Y ved si miento delante de vosotros.

Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.

Tornad ahora, y no haya iniquidad; Volved aún á considerar mi justicia en esto.

Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?

¿Hay iniquidad en mi lengua? ¿No puede mi paladar discernir las cosas depravadas?