Job 41

Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
¿SACARÁS tú al leviathán con el anzuelo, Ó con la cuerda que le echares en su lengua?
Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
¿Pondrás tú garfio en sus narices, Y horadarás con espinas su quijada?
Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
¿Multiplicará él ruegos para contigo? ¿Hablaráte él lisonjas?
Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
¿Hará concierto contigo Para que lo tomes por siervo perpetuo?
Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
¿Jugarás tú con él como con pájaro, Ó lo atarás para tus niñas?
Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
¿Harán de él banquete los compañeros? ¿Partiránlo entre los mercaderes?
Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
¿Cortarás tú con cuchillo su cuero, Ó con asta de pescadores su cabeza?
Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
Pon tu mano sobre él; Te acordarás de la batalla, y nunca más tornarás.
Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
He aquí que la esperanza acerca de él será burlada; Porque aun á su sola vista se desmayarán.
Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
Nadie hay tan osado que lo despierte: ¿Quién pues podrá estar delante de mí?
Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
¿Quién me ha anticipado, para que yo restituya? Todo lo que hay debajo del cielo es mío.
Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
Yo no callaré sus miembros, Ni lo de sus fuerzas y la gracia de su disposición.
Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
¿Quién descubrirá la delantera de su vestidura? ¿Quién se llegará á él con freno doble?
Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
¿Quién abrirá las puertas de su rostro? Los órdenes de sus dientes espantan.
Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
La gloria de su vestido son escudos fuertes, Cerrados entre sí estrechamente.
Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
El uno se junta con el otro, Que viento no entra entre ellos.
Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
Pegado está el uno con el otro, Están trabados entre sí, que no se pueden apartar.
Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
Con sus estornudos encienden lumbre, Y sus ojos son como los párpados del alba.
Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
De su boca salen hachas de fuego, Centellas de fuego proceden.
Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
De sus narices sale humo, Como de una olla ó caldero que hierve.
Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
Su aliento enciende los carbones, Y de su boca sale llama.
Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
En su cerviz mora la fortaleza, Y espárcese el desaliento delante de él.
Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
Las partes momias de su carne están apretadas: Están en él firmes, y no se mueven.
Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
Su corazón es firme como una piedra, Y fuerte como la muela de abajo.
Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
De su grandeza tienen temor los fuertes, Y á causa de su desfallecimiento hacen por purificarse.
Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
Cuando alguno lo alcanzare, ni espada, Ni lanza, ni dardo, ni coselete durará.
Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
El hierro estima por pajas, Y el acero por leño podrido.
Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
Saeta no le hace huir; Las piedras de honda se le tornan aristas.
Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
Tiene toda arma por hojarascas, Y del blandir de la pica se burla.
Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
Por debajo tiene agudas conchas; Imprime su agudez en el suelo.
Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
Hace hervir como una olla la profunda mar, Y tórnala como una olla de ungüento.
Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
En pos de sí hace resplandecer la senda, Que parece que la mar es cana.
Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
No hay sobre la tierra su semejante, Hecho para nada temer.
Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
Menosprecia toda cosa alta: Es rey sobre todos los soberbios.