Job 24

Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?

PUESTO que no son ocultos los tiempos al Todopoderoso, ¿Por qué los que le conocen no ven sus días?

He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen. '

Traspasan los términos, Roban los ganados, y apaciéntanlos.

He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.

Llévanse el asno de los huérfanos; Prenden el buey de la viuda.

Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.

Hacen apartar del camino á los menesterosos: Y todos los pobres de la tierra se esconden.

Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.

He aquí, como asnos monteses en el desierto, Salen á su obra madrugando para robar; El desierto es mantenimiento de sus hijos.

He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.

En el campo siegan su pasto, Y los impíos vendimian la viña ajena.

Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.

Al desnudo hacen dormir sin ropa, Y que en el frío no tenga cobertura.

Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.

Con las avenidas de los montes se mojan, Y abrazan las peñas sin tener abrigo.

He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.

Quitan el pecho á los huérfanos, Y de sobre el pobre toman la prenda.

Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.

Al desnudo hacen andar sin vestido, Y á los hambrientos quitan los hacecillos.

He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.

De dentro de sus paredes exprimen el aceite, Pisan los lagares, y mueren de sed.

He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.

De la ciudad gimen los hombres, Y claman las almas de los heridos de muerte: Mas Dios no puso estorbo.

Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.

Ellos son los que, rebeldes á la luz, Nunca conocieron sus caminos, Ni estuvieron en sus veredas.

Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.

Á la luz se levanta el matador, mata al pobre y al necesitado, Y de noche es como ladrón.

Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi.

El ojo del adúltero está aguardando la noche, Diciendo: No me verá nadie: Y esconde su rostro.

Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.

En las tinieblas minan las casas, Que de día para sí señalaron; No conocen la luz.

Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.

Porque la mañana es á todos ellos como sombra de muerte; Si son conocidos, terrores de sombra de muerte los toman.

Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.

Son instables más que la superficie de las aguas; Su porción es maldita en la tierra; No andarán por el camino de las viñas.

Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden.

La sequía y el calor arrebatan las aguas de la nieve; Y el sepulcro á los pecadores.

Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.

Olvidaráse de ellos el seno materno; de ellos sentirán los gusanos dulzura; Nunca más habrá de ellos memoria, Y como un árbol serán los impíos quebrantados.

Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.

Á la mujer estéril que no paría, afligió; Y á la viuda nunca hizo bien.

Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.

Mas á los fuertes adelantó con su poder: Levantóse, y no se da por segura la vida.

Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.

Le dieron á crédito, y se afirmó: Sus ojos están sobre los caminos de ellos.

He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.

Fueron ensalzados por un poco, mas desaparecen, Y son abatidos como cada cual: serán encerrados, Y cortados como cabezas de espigas.

Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?

Y si no, ¿quién me desmentirá ahora, Ó reducirá á nada mis palabras?