Job 17

Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.

MI ALIENTO está corrompido, acórtanse mis días, Y me está aparejado el sepulcro.

En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.

No hay conmigo sino escarnecedores, En cuya acrimonia se detienen mis ojos.

Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?

Pon ahora, dame fianza para litigar contigo: ¿Quién tocará ahora mi mano?

Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.

Porque á éstos has tú escondido su corazón de inteligencia: Por tanto, no los ensalzarás.

Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.

El que denuncia lisonjas á sus prójimos, Los ojos de sus hijos desfallezcan.

Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.

Él me ha puesto por parábola de pueblos, Y delante de ellos he sido como tamboril.

Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.

Y mis ojos se oscurecieron de desabrimiento, Y mis pensamientos todos son como sombra.

Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.

Los rectos se maravillarán de esto, Y el inocente se levantará contra el hipócrita.

Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.

No obstante, proseguirá el justo su camino, Y el limpio de manos aumentará la fuerza.

Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.

Mas volved todos vosotros, y venid ahora, Que no hallaré entre vosotros sabio.

Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,

Pasáronse mis días, fueron arrancados mis pensamientos, Los designios de mi corazón.

Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.

Pusieron la noche por día, Y la luz se acorta delante de las tinieblas.

Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.

Si yo espero, el sepulcro es mi casa: Haré mi cama en las tinieblas.

Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.

Á la huesa tengo dicho: Mi padre eres tú; Á los gusanos: Mi madre y mi hermana.

Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?

¿Dónde pues estará ahora mi esperanza? Y mi esperanza ¿quién la verá?

Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.

Á los rincones de la huesa descenderán, Y juntamente descansarán en el polvo.