Psalms 49

Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. Kuulkaat tätä, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,

Ouvi isto, vós todos os povos; inclinai os ouvidos, todos os habitantes do mundo,

Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.

quer humildes quer grandes, tanto ricos como pobres.

Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.

A minha boca falará a sabedoria, e a meditação do meu coração será de entendimento.

Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.

Inclinarei os meus ouvidos a uma parábola; decifrarei o meu enigma ao som da harpa.

Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys käy minua ympäri?

Por que temeria eu nos dias da adversidade, ao cercar-me a iniquidade dos meus perseguidores,

Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.

dos que confiam nos seus bens e se gloriam na multidão das suas riquezas?

Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.

Nenhum deles de modo algum pode remir a seu irmão, nem por ele dar um resgate a Deus,

Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis, niin että se jää tekemättä ijankaikkisesti,

(pois a redenção da sua vida é caríssima, de sorte que os seus recursos não dariam;)

Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.

para que continuasse a viver para sempre, e não visse a cova.

Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.

Sim, ele verá que até os sábios morrem, que perecem igualmente o néscio e o estúpido, e deixam a outros os seus bens.

Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan maan päällä.

O pensamento íntimo deles é que as suas casas são perpétuas e as suas habitações de geração em geração; dão às suas terras os seus próprios nomes.

Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.

Mas o homem, embora esteja em honra, não permanece; antes é como os animais que perecem.

Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät, Sela!

Este é o destino dos que confiam em si mesmos; o fim dos que se satisfazem com as suas próprias palavras.

He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin.

Como ovelhas são postos na cova; a morte os pastoreia; ao romper do dia os retos terão domínio sobre eles; e a sua formosura se consumirá na sepultura, que lhes será por habitação.

Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi minun, Sela!

Mas Deus remirá a minha alma do poder do sepulcro, pois me receberá.

Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.

Não temas quando alguém se enriquece, quando a glória da sua casa aumenta.

Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.

Pois, quando morrer, nada levará consigo; a sua glória não descerá após ele.

Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä itselles hyvää teet.

Ainda que ele, enquanto vivo, se considera feliz e os homens o louvam quando faz o bem a si mesmo,

Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.

ele irá ter com a geração de seus pais; eles nunca mais verão a luz

Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.

Mas o homem, embora esteja em honra, não permanece; antes é como os animais que perecem.