1. Home
  2. Pair
  3. FinBiblia
  4. PorAR
  5. Ps.139

Psalms 139

139:1
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.
Senhor, tu me sondas, e me conheces.
139:2
Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.
Tu conheces o meu sentar e o meu levantar; de longe entendes o meu pensamento.
139:3
Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.
Esquadrinhas o meu andar, e o meu deitar, e conheces todos os meus caminhos.
139:4
Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.
Sem que haja uma palavra na minha língua, eis que, ó Senhor, tudo conheces.
139:5
Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.
Tu me cercaste em volta, e puseste sobre mim a tua mão.
139:6
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.
Tal conhecimento é maravilhoso demais para mim; elevado é, não o posso atingir.
139:7
Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?
Para onde me irei do teu Espírito, ou para onde fugirei da tua presença?
139:8
Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet.
Se subir ao céu, tu aí estás; se fizer na tumba a minha cama, eis que tu ali estás também.
139:9
Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,
Se tomar as asas da alva, se habitar nas extremidades do mar,
139:10
Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.
ainda ali a tua mão me guiará e a tua destra me susterá.
139:11
Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.
Se eu disser: Ocultem-me as trevas; torne-se em noite a luz que me circunda;
139:12
Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.
nem ainda as trevas são escuras para ti, mas a noite resplandece como o dia; as trevas e a luz são para ti a mesma coisa.
139:13
Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.
Pois tu formaste os meus rins; entreteceste-me no ventre de minha mãe.
139:14
Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.
Eu te louvarei, porque de um modo tão admirável e maravilhoso fui formado; maravilhosas são as tuas obras, e a minha alma o sabe muito bem.
139:15
Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.
Os meus ossos não te foram encobertos, quando no oculto fui formado, e esmeradamente tecido nas profundezas da terra.
139:16
Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.
Os teus olhos viram a minha substância ainda informe, e no teu livro foram escritos os dias, sim, todos os dias que foram ordenados para mim, quando ainda não havia nem um deles.
139:17
Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?
E quão preciosos me são, ó Deus, os teus pensamentos! Quão grande é a soma deles!
139:18
Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.
Se eu os contasse, seriam mais numerosos do que a areia; quando acordo ainda estou contigo.
139:19
Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
Oxalá que matasses o perverso, ó Deus, e que os homens sanguinários se apartassem de mim,
139:20
Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
homens que se rebelam contra ti, e contra ti se levantam para o mal.
139:21
Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
Não odeio eu, ó Senhor, aqueles que te odeiam? E não me aflijo por causa dos que se levantam contra ti?
139:22
Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.
Odeio-os com ódio completo; tenho-os por inimigos.
139:23
Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.
Sonda-me, ó Deus, e conhece o meu coração; prova-me, e conhece os meus pensamentos;
139:24
Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.
vê se há em mim algum caminho perverso, e guia-me pelo caminho eterno.

© bibleglot.com