Lamentations 5

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

Lembra-te, Senhor, do que nos tem sucedido; considera, e olha para o nosso opróbrio.

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

A nossa herdade passou a estranhos, e as nossas casas a forasteiros.

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

çrfãos somos sem pai, nossas mães são como viuvas.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

A nossa água por dinheiro a bebemos, por preço vem a nossa lenha.

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

Os nossos perseguidores estão sobre os nossos pescoços; estamos cansados, e não temos descanso.

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

Aos egípcios e aos assírios estendemos as mãos, para nos fartarmos de pão.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

Nossos pais pecaram, e já não existem; e nós levamos as suas iniquidades.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

Escravos dominam sobre nós; ninguém há que nos arranque da sua mão.

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

Com perigo de nossas vidas obtemos o nosso pão, por causa da espada do deserto.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

Nossa pele está abraseada como um forno, por causa do ardor da fome.

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

Forçaram as mulheres em Sião, as virgens nas cidades de Judá.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

Príncipes foram enforcados pelas mãos deles; as faces dos anciãos não foram respeitadas.

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

Mancebos levaram a mó; meninos tropeçaram sob fardos de lenha.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

Os velhos já não se assentam nas portas, os mancebos já não cantam.

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

Cessou o gozo de nosso coração; converteu-se em lamentação a nossa dança.

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

Caiu a coroa da nossa cabeça; ai de nós, porque pecamos!

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

Portanto desmaiou o nosso coração; por isso se escureceram os nossos olhos.

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

Pelo monte de Sião, que está assolado, andam os chacais.

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

Tu, Senhor, permaneces eternamente; e o teu trono subsiste de geração em geração.

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

Por que te esquecerias de nós para sempre, por que nos desampararias por tanto tempo?

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

Converte-nos a ti, Senhor, e seremos convertidos; renova os nossos dias como dantes;

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?

se é que não nos tens de todo rejeitado, se é que não estás sobremaneira irado contra nos.