Job 7

Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?

Porventura não tem o homem duro serviço sobre a terra? E não são os seus dias como os do jornaleiro?

Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,

Como o escravo que suspira pela sombra, e como o jornaleiro que espera pela sua paga,

Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.

assim se me deram meses de escassez, e noites de aflição se me ordenaram.

Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.

Havendo-me deitado, digo: Quando me levantarei? Mas comprida é a noite, e farto-me de me revolver na cama até a alva.

Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.

A minha carne se tem vestido de vermes e de torrões de pó; a minha pele endurece, e torna a rebentar-se.

Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.

Os meus dias são mais velozes do que a lançadeira do tecelão, e chegam ao fim sem esperança.

Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.

Lembra-te de que a minha vida é um sopro; os meus olhos não tornarão a ver o bem.

Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.

Os olhos dos que agora me veem não me verão mais; os teus olhos estarão sobre mim, mas não serei mais.

Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen,

Tal como a nuvem se desfaz e some, aquele que desce à sepultura nunca tornará a subir.

Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.

Nunca mais tornará à sua casa, nem o seu lugar o conhecerá mais.

Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.

Por isso não reprimirei a minha boca; falarei na angústia do meu espírito, queixar-me-ei na amargura da minha alma.

Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?

Sou eu o mar, ou um monstro marinho, para que me ponhas uma guarda?

Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;

Quando digo: Confortar-me-á a minha cama, meu leito aliviará a minha queixa,

Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,

então me espantas com sonhos, e com visões me atemorizas;

Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.

de modo que eu escolheria antes a estrangulação, e a morte do que estes meus ossos.

Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.

A minha vida abomino; não quero viver para sempre; retira-te de mim, pois os meus dias são vaidade.

Mikä on ihminen,ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?

Que é o homem, para que tanto o engrandeças, e ponhas sobre ele o teu pensamento,

Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.

e cada manhã o visites, e cada momento o proves?

Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?

Até quando não apartarás de mim a tua vista, nem me largarás, até que eu possa engolir a minha saliva?

Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?

Se peco, que te faço a ti, ó vigia dos homens? Por que me fizeste alvo dos teus dardos? Por que a mim mesmo me tornei pesado?

Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.

Por que me não perdoas a minha transgressão, e não tiras a minha iniquidade? Pois agora me deitarei no pó; tu me buscarás, porém eu não serei mais.