Job 29

Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:

E prosseguindo Jó no seu discurso, disse:

Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,

Ah! Quem me dera ser como eu fui nos meses do passado, como nos dias em que Deus me guardava;

Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,

quando a sua lâmpada luzia sobre o minha cabeça, e eu com a sua luz caminhava através das trevas;

Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;

como era nos dias do meu vigor, quando o íntimo favor de Deus estava sobre a minha tenda;

Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;

quando o Todo-Poderoso ainda estava comigo, e os meus filhos em redor de mim;

Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;

quando os meus passos eram banhados em leite, e a rocha me deitava ribeiros de azeite!

Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;

Quando eu saía para a porta da cidade, e na praça preparava a minha cadeira,

Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,

os moços me viam e se escondiam, e os idosos se levantavam e se punham em pé;

Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,

os príncipes continham as suas palavras, e punham a mão sobre a sua boca;

Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.

a voz dos nobres emudecia, e a língua se lhes pegava ao paladar.

Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.

Pois, ouvindo-me algum ouvido, me tinha por bem-aventurado; e vendo-me algum olho, dava testemunho de mim;

Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.

porque eu livrava o miserável que clamava, e o órfão que não tinha quem o socorresse.

Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.

A bênção do que estava a perecer vinha sobre mim, e eu fazia rejubilar-se o coração da viúva.

Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.

Vestia-me da retidão, e ela se vestia de mim; como manto e diadema era a minha justiça.

Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.

Fazia-me olhos para o cego, e pés para o coxo;

Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.

dos necessitados era pai, e a causa do que me era desconhecido examinava com diligência.

Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,

E quebrava os caninos do perverso, e arrancava-lhe a presa dentre os dentes.

Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.

Então dizia eu: No meu ninho expirarei, e multiplicarei os meus dias como a areia;

Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.

as minhas raízes se estendem até as águas, e o orvalho fica a noite toda sobre os meus ramos;

Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.

a minha honra se renova em mim, e o meu arco se revigora na minha mão.

He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.

A mim me ouviam e esperavam, e em silêncio atendiam ao meu conselho.

Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.

Depois de eu falar, nada replicavam, e minha palavra destilava sobre eles;

He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.

esperavam-me como à chuva; e abriam a sua boca como à chuva tardia.

Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.

Eu lhes sorria quando não tinham confiança; e não desprezavam a luz do meu rosto;

Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.

eu lhes escolhia o caminho, assentava-me como chefe, e habitava como rei entre as suas tropas, como aquele que consola os aflitos.