Song of Solomon 1

Salomon korkea veisu.

Høisangen av Salomo.

Hän suuta antakoon minun, suunsa antamisella; sillä sinun rakkautesi on suloisempi kuin viina,

Han kysser mig med kyss av sin munn! For din kjærlighet er bedre enn vin.

Sinun hyväin voidettes hajuin tähden. Sinun nimes on vuodatettu öljy; sen piikaiset sinua rakastavat.

Liflig er duften av dine salver, ditt navn er en utgytt salve; derfor elsker jomfruene dig.

Vedä minua, niin me juoksemme perässäs: Kuningas vie minun kammioonsa: Me iloitsemme ja riemuitsemme sinusta, me muistamme sinun rakkauttas enempi kuin viinaa: hurskaat rakastavat sinua.

Drag mig! Vi vil løpe efter dig. Kongen har ført mig inn i sine kammer; vi vil fryde og glede oss i dig, vi vil prise din kjærlighet mere enn vin; opriktig elsker de dig.

Minä olen musta, mutta sangen otollinen, te Jerusalemin tyttäret, niinkuin Kedarin majat, niinkuin Salomon kirjoiteltu vaate.

Sort er jeg, men yndig, I Jerusalems døtre, som Kedars telter, som Salomos telttepper.

Älkäät sitä katsoko, että minä niin musta olen; sillä päivä on minun polttanut: minun äitini lapset vihastuivat minun päälleni: he ovat asettaneet minun viinamäen vartiaksi, mutta en minä varjellut viinamäkeäni.

Se ikke på mig, fordi jeg er så sort, fordi solen har brent mig! Min mors sønner blev vrede på mig, de satte mig til å vokte vingårdene; min egen vingård har jeg ikke voktet.

Sano minulle sinä, jota minun sieluni rakastaa: kussas laidunta pidät, ja kussas lounaalla lepäät? ettei minun pitäisi poikkeeman kumppanies lauman tykö.

Si mig, du som min sjel elsker: Hvor vokter du hjorden? Hvor lar du den hvile om middagen? For hvorfor skal jeg være lik en kvinne som går tilsløret ved dine stallbrødres hjorder?

Jos et sinä sinuas tunne, sinä kaikkein ihanaisin vaimoin seassa, niin mene lammasten jäljille, ja kaitse vohlias paimenien huonetten tykönä.

Vet du det ikke, du fagreste blandt kvinner, så gå ut i fårenes spor og vokt dine kje ved hyrdenes hytter!

Minä vertaan sinun, ystäväni, ratsaskaluihini, Pharaon vaunuihin.

Med gangerne foran Faraos vogner ligner jeg dig, min venninne!

Sinun sasupääs ovat ihanat pankkuin keskellä, ja sinun kaulas kultakäädyissä.

Yndige er dine kinner mellem kjedene, din hals i perleradene.

Me teemme sinulle kultaiset pankut, hopianastoilla.

Gullkjeder vil vi gjøre dig med sølvprikker på.

Kuin kuningas istui pöytänsä tykönä, antoi nardukseni hajunsa.

Så lenge kongen satt ved sitt bord, gav min nardus sin duft.

Ystäväni on minun mirrhamkimppuni, joka minun rinnoillani riippuu.

Min elskede er mig en myrrakule, som hviler mellem mine bryster.

Minun ystäväni on minulle Kyprin viinamarjan rypäle, Engeddin viinamäessä.

Min elskede er mig en cyperdrue i En-Gedis vingårder.

Katso, armaani, sinä olet ihana: katso, sinä olet ihana, silmäs ovat niinkuin kyhkyläisen silmät.

Hvor fager du er, min venninne, hvor fager du er! Dine øine er duer.

Katso, ystäväni, sinä olet ihana ja suloinen, ja meidän vuoteemme myös viheriöitsee.

Hvor du er vakker, min elskede, hvor skjønn du er! Og vårt leie er grønt.

Meidän huoneemme kaaret ovat sedripuusta, vuolteet hongasta.

Sedrer er bjelkene i vårt hus, cypresser er vårt tavlede loft.