Psalms 90

Moseksen Jumalan miehen rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme, suvusta sukuun.

En bønn av Moses, den Guds mann. Herre! Du har vært oss en bolig fra slekt til slekt.

Ennenkuin vuoret olivat, eli maa ja maailma luotiin, olet sinä Jumala ijankaikkisesta ijankaikkiseen,

Før fjellene blev til, og du skapte jorden og jorderike, ja fra evighet til evighet er du, Gud.

Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten lapset.

Du byder mennesket vende tilbake til støv og sier: Vend tilbake, I menneskebarn!

Sillä tuhat ajastaikaa ovat sinun edessäs niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin vartio yöllä.

For tusen år er i dine øine som den dag igår når den farer bort, som en vakt om natten.

Sinä vuodatat heitä niinkuin kosken, ja he ovat niinkuin uni, niinkuin ruoho aamulla, joka kohta lakastuu,

Du skyller dem bort, de blir som en søvn. Om morgenen er de som det groende gress;

Joka aamulla kukoistaa ja nopiasti kuivuu, ja ehtoona leikataan ja kuivettuu.

om morgenen blomstrer det og gror, om aftenen visner det og blir tørt.

Sen tekee sinun vihas, että me niin hukumme, ja sinun hirmuisuutes, että me niin äkisti täältä temmataan.

For vi har gått til grunne ved din vrede, og ved din harme er vi faret bort med forferdelse.

Sillä meidän pahat tekomme sinä asetat etees, meidän tuntemattomat syntimme valkeuteen sinun kasvois eteen.

Du har satt våre misgjerninger for dine øine, vår skjulte synd for ditt åsyns lys.

Sentähden kuluvat kaikki meidän päivämme sinun vihastas: meidän vuotemme loppuvat pikemmin kuin juttu.

For alle våre dager er bortflyktet i din vrede; vi har levd våre år til ende som et sukk.

Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois. niinkuin me lentäisimme pois.

Vårt livs tid, den er sytti år og, når der er megen styrke, åtti år, og dets herlighet er møie og tomhet; for hastig blev vi drevet fremad, og vi fløi avsted.

Mutta kuka uskoo sinun niin raskaasti vihastuvan? ja kuka pelkää senkaltaista hirmuisuuttas?

Hvem kjenner din vredes styrke og din harme, således som frykten for dig krever?

Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman, että me ymmärtäväisiksi tulisimme.

Lær oss å telle våre dager, at vi kan få visdom i hjertet!

Herra! käännä siis itses taas meidän puoleemme, ja ole palvelioilles armollinen.

Vend om, Herre! Hvor lenge? Ha medynk med dine tjenere!

Täytä meitä pian armoillas, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkena meidän elinaikanamme.

Mett oss, når morgenen kommer, med din miskunnhet, så vil vi juble og være glade alle våre dager!

Ilahuta nyt meitä jälleen, ettäs meitä niin kauvan vaivannut olet, että me niin kauvan onnettomuutta kärsineet olemme.

Gled oss så mange dager som du har plaget oss, så mange år som vi har sett ulykke!

Osoita palvelialles sinun tekos, ja kunnias heidän lapsillensa.

La din gjerning åpenbares for dine tjenere og din herlighet over deres barn!

Ja, Herra meidän Jumalamme olkoon meille leppyinen, ja vahvistakoon meidän kättemme teot meissä: jaa, meidän kättemme teot hän vahvistakoon!

Og Herrens, vår Guds liflighet være over oss, og våre henders gjerning fremme du for oss, ja, våre henders gjerning, den fremme du!