Psalms 89

Etanin sen Esrahilaisen opetus. Minä veisaan Herran armoja ijankaikkisesti, ja ilmoitan sinun totuuttas suullani suvusta sukuun,

En læresalme av Etan, esrahitten.

Ja sanon: ijankaikkinen armo käy ylös: sinä pidät uskollisesti totuutes taivaissa.

Om Herrens nådegjerninger vil jeg synge til evig tid; fra slekt til slekt vil jeg kunngjøre din trofasthet med min munn.

Minä olen liiton tehnyt valittuini kanssa: minä olen vannonut Davidille palvelialleni:

For jeg sier: Miskunnhet bygges op til evig tid, i himmelen grunnfester du din trofasthet.

Hamaan ijankaikkisuuteen vahvistan minä sinun siemenes, ja rakennan sinun istuimes suvusta sukuun, Sela!

Du sier: Jeg har gjort en pakt med min utvalgte, jeg har svoret David, min tjener:

Ja taivaat pitää ylistämän, Herra, sinun ihmeitäs, niin myös totuuttas pyhäin seurakunnassa.

Til evig tid vil jeg grunnfeste ditt avkom, og jeg vil bygge din trone fra slekt til slekt. Sela.

Sillä kuka taidetaan pilvissä verrattaa Herraan? ja kuka on Herran kaltainen jumalain lasten seassa?

Og himlene priser din underfulle gjerning, Herre, og din trofasthet prises i de helliges forsamling.

Jumala on sangen väkevä pyhäinsä kokouksissa, ja ihmeellinen kaikkein seassa, jotka ovat hänen ympärillänsä.

For hvem i det høie er å ligne med Herren? Hvem er Herren lik blandt Guds sønner,

Herra Jumala Zebaot, kuka on niinkuin sinä, väkevä Jumala? ja sinun totuutes on sinun ympärilläs.

en Gud, såre forferdelig i de helliges hemmelige råd og fryktelig for alle dem som er omkring ham?

Sinä vallitset pauhaavaisen meren: sinä hillitset paisuvaiset aallot.

Herre, hærskarenes Gud, hvem er sterk som du, Herre? Og din trofasthet er rundt omkring dig.

Sinä lyöt Rahabin kuoliaaksi: sinä hajoitat vihollises urhoollisella käsivarrellas.

Du er den som hersker over havets overmot; når dets bølger reiser sig, lar du dem legge sig.

Taivaat ovat sinun, maa myös on sinun: sinä olet perustanut maan piirin, ja mitä siinä on.

Du har sønderknust Rahab som en ihjelslått; med din styrkes arm har du spredt dine fiender.

Pohjan ja etelän olet sinä luonut: Tabor ja Hermon kiittävät sinun nimeäs.

Dig hører himlene til, dig også jorden; jorderike og alt det som fyller det - du har grunnfestet dem;

Sinulla on voimallinen käsivarsi: väkevä on sinun kätes, ja korkia on oikia kätes.

nord og syd - du har skapt dem; Tabor og Hermon jubler over ditt navn.

Vanhurskaus ja tuomio on istuimes vahvistus: armo ja totuus ovat sinun kasvois edessä.

Du har en arm med velde; sterk er din hånd, ophøiet er din høire hånd.

Autuas on se kansa, joka ihastua taitaa: Herra, heidän pitää vaeltaman sinun kasvois valkeudessa.

Rettferd og rett er din trones grunnvoll; nåde og sannhet går frem for ditt åsyn.

Heidän pitää iloitseman joka päivä sinun nimestäs, ja sinun vanhurskaudessas kunnialliset oleman.

Salig er det folk som kjenner til jubel; Herre, i ditt åsyns lys skal de vandre.

Sillä sinä olet heidän väkevyytensä kerskaus, ja sinun armos kautta nostat sinä ylös meidän sarvemme.

I ditt navn skal de fryde sig hele dagen, og ved din rettferdighet blir de ophøiet.

Sillä Herra on meidän kilpemme, ja pyhä Israelissa on meidän kuninkaamme.

For du er deres styrkes pryd, og ved din godhet ophøier du vårt horn.

Silloin sinä puhuit näyissä pyhilles ja sanoit: minä olen sankarin herättänyt auttamaan: minä olen korottanut valitun kansasta.

For Herren er vårt skjold, og Israels Hellige vår konge.

Minä olen löytänyt palveliani Davidin: minä olen hänen voidellut pyhällä öljylläni.

Dengang talte du i et syn til dine fromme og sa: Jeg har nedlagt hjelp hos en helt, jeg har ophøiet en ung mann av folket.

Minun käteni tukee häntä, ja minun käsivarteni vahvistaa häntä.

Jeg har funnet David, min tjener, jeg har salvet ham med min hellige olje.

Ei pidä viholliset häntä voittaman, ja väärät ei pidä häntä sulloman.

Min hånd skal alltid være med ham, og min arm skal gi ham styrke.

Vaan minä lyön hänen vihollisensa hänen edestänsä; ja niitä, jotka häntä vihaavat, tahdon minä vaivata.

Fienden skal ikke plage ham, og den urettferdige skal ikke undertrykke ham.

Mutta minun totuuteni ja armoni pitää hänen tykönänsä oleman, ja hänen sarvensa pitää minun nimeeni nostettaman ylös.

Men jeg vil sønderknuse hans motstandere for hans åsyn og slå dem som hater ham.

Minä asetan hänen kätensä mereen, ja hänen oikian kätensä virtoihin.

Og min trofasthet og min miskunnhet skal være med ham, og i mitt navn skal hans horn ophøies.

Näin hänen pitää minun kutsuman: sinä olet minun Isäni, Jumalani ja turvani, joka minua auttaa.

Og jeg vil la ham legge sin hånd på havet og sin høire hånd på elvene.

Ja minä asetan hänen esikoiseksi, kaikkein korkeimmaksi kuningasten seassa maan päällä.

Han skal rope til mig: Du er min far, min Gud og min frelses klippe.

Minä pidän hänelle armoni tähteellä ijankaikkisesti, ja minun liittoni pitää hänelle vahva oleman.

Og jeg vil gjøre ham til den førstefødte, til den høieste blandt kongene på jorden.

Minä annan hänelle ijankaikkisen siemenen, ja vahvistan hänen istuimensa niinkauvan kuin taivaat pysyvät.

Jeg vil bevare min miskunnhet mot ham til evig tid, og min pakt skal stå fast for ham.

Mutta jos hänen lapsensa minun lakini hylkäävät, ja ei vaella minun oikeudessani,

Og jeg vil la hans avkom bli til evig tid og hans trone som himmelens dager.

Jos he minun säätyni turmelevat, ja ei minun käskyjäni pidä;

Dersom hans barn forlater min lov og ikke vandrer i mine bud,

Niin minä heidän syntinsä vitsalla rankaisen, ja heidän pahat tekonsa haavoilla.

dersom de krenker mine forskrifter og ikke holder mine befalinger,

Mutta armoani en minä hänestä käännä pois, enkä salli totuuteni vilpistellä.

da vil jeg hjemsøke deres synd med ris og deres misgjerning med plager.

En minä riko liittoani, ja mitä minun suustani käynyt on, en minä muuta.

Men min miskunnhet vil jeg ikke ta fra ham, og min trofasthet skal ikke svikte;

Minä olen vihdoin vannonut pyhyyteni kautta: en minä Davidille valehtele.

jeg vil ikke bryte min pakt og ikke forandre hvad som gikk ut fra mine leber.

Hänen siemenensä on oleva ijankaikkisesti, ja hänen istuimensa minun edessäni niinkuin aurinko.

Ett har jeg svoret ved min hellighet, sannelig, for David vil jeg ikke lyve:

Ja niinkuin kuu, vahvistetaan se ijankaikkisesti, ja on vahvana niinkuin todistus pilvissä, Sela!

Hans avkom skal bli til evig tid, og hans trone som solen for mitt åsyn.

Vaan nyt sinä syökset ja heität pois, ja vihastut voidellulles.

Som månen skal den stå evindelig, og vidnet i det høie er trofast. Sela.

Sinä särjet palvelias liiton, ja tallaat hänen kruununsa maahan.

Og du har forkastet og forsmådd, du er blitt harm på din salvede.

Sinä rikot hänen muurinsa, ja annat hänen linnansa särjettää.

Du har rystet av dig pakten med din tjener, du har vanhelliget hans krone ned i støvet.

Häntä raatelevat kaikki ohitsekäyväiset: hän on tullut läsnäolevaisillensa nauruksi.

Du har revet ned alle hans murer, du har lagt hans festninger i grus.

Sinä korotat hänen vihollistensa oikian käden, ja ilahutat kaikki hänen vainollisensa.

Alle de som går forbi på veien, har plyndret ham; han er blitt til hån for sine naboer.

Hänen miekkansa voiman olet sinä myös ottanut pois, ja et salli hänen voittaa sodassa,

Du har ophøiet hans motstanderes høire hånd, du har gledet alle hans fiender.

Sinä hävitit hänen puhtautensa, ja annoit hänen istuimensa kaatua maahan.

Og du lot hans skarpe sverd vike og lot ham ikke holde stand i striden.

Sinä lyhennät hänen nuoruutensa ajat, ja peität hänen häpiällä, Sela!

Du har gjort ende på hans glans og kastet hans trone i støvet.

Herra, kuinka kauvan sinä sinus niin salaat? ja annat hirmuisuutes palaa niinkuin tulen?

Du har forkortet hans ungdoms dager, du har dekket ham med skam. Sela.

Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on: miksis tahdoit kaikki ihmiset hukkaan luoda?

Hvor lenge, Herre, vil du skjule dig evindelig? Hvor lenge skal din harme brenne som ild?

Kuka elää, ja ei näe kuolemaa? kuka sielunsa tuonelan käsistä pelastaa? Sela!

Kom dog i hu hvor kort mitt liv er, hvor forgjengelige du har skapt alle menneskenes barn!

Herra, kussa ovat sinun entiset armos, jotkas Davidille vannonut olet totuudessas?

Hvem er den mann som lever og ikke ser døden, som frir sin sjel fra dødsrikets vold? Sela.

Muista, Herra, palveliais pilkkaa, jonka minä kannan helmassani, kaikista niin monista kansoista,

Hvor er, Herre, dine forrige nådegjerninger, som du tilsvor David i din trofasthet?

Joilla, Herra, vihollises pilkkaavat, joilla he pilkkaavat voideltus askelia.

Kom i hu, Herre, dine tjeneres vanære, at jeg må bære alle de mange folk i mitt skjød,

Kiitetty olkoon Herra ijankaikkisesti, amen! ja amen!

at dine fiender håner, Herre, at de håner din salvedes fotspor! Lovet være Herren til evig tid! Amen, amen.