Psalms 81

Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.

Til sangmesteren, efter Gittit; av Asaf.

Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.

Juble for Gud, vår styrke, rop med glede for Jakobs Gud!

Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.

Stem i sang og la pauken lyde, den liflige citar tillikemed harpen!

Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.

Støt i basun i måneden, ved fullmånen, på vår høitids dag!

Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.

For det er en lov for Israel, en rett for Jakobs Gud.

Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.

Han satte det til et vidnesbyrd i Josef da han drog ut gjennem Egyptens land. - Jeg hørte en røst som jeg ikke kjente:

Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, Sela!

Jeg fridde hans skulder fra byrden, hans hender slapp fri fra bærekurven.

Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!

I nøden ropte du, og jeg fridde dig ut; jeg svarte dig, skjult i tordenskyen, jeg prøvde dig ved Meriba-vannene. Sela.

Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.

Hør, mitt folk, og jeg vil vidne for dig! Israel, o, at du vilde høre mig:

Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.

Det skal ikke være nogen fremmed gud hos dig, og du skal ikke tilbede utlendingens gud.

Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.

Jeg er Herren din Gud, som førte dig op av Egyptens land; lukk din munn vidt op, at jeg kan fylle den!

Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.

Men mitt folk hørte ikke min røst, og Israel vilde ikke lyde mig.

Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,

Så lot jeg dem fare i sitt hjertes hårdhet, forat de skulde vandre i sine egne onde råd.

Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,

O, at mitt folk vilde høre mig, og at Israel vilde vandre på mine veier!

Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,

Om en liten stund vilde jeg da ydmyke deres fiender og vende min hånd imot deres motstandere.

Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.

De som hater Herren, skulde smigre for dem, og deres tid skulde vare evindelig. Og han skulde fø dem med den beste hvete, og jeg skulde mette dig med honning fra klippen.