Psalms 64

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Kuule, Jumala, ääntäni, minun valituksessani: varjele elämäni vihollisen pelvosta.

Til sangmesteren; en salme av David.

Peitä minua pahain neuvosta, väärintekiäin metelistä,

Hør, Gud, min røst når jeg klager, bevar mitt liv for fiendens skremsel!

Jotka kielensä hiovat niinkuin miekan: he ampuvat myrkyllisillä sanoillansa niinkuin nuolilla;

Skjul mig for de ondes lønnlige råd, for illgjerningsmenns larmende hop,

Että he salaisesti ampuisivat viatointa: he ampuvat häntä äkisti ilman pelvota.

som hvesser sin tunge som et sverd, legger på buen sin pil, det bitre ord,

He vahvistavat itsensä pahoissa juonissansa ja puhuvat, kuinka he paulat virittäisivät, ja sanovat: kuka taitaa ne nähdä?

for å skyte den uskyldige i lønndom; med ett skyter de ham og frykter ikke.

He ajattelevat vääryyttä, ja täyttävät sen minkä he ajatelleet ovat; viekkaat ihmiset ja salakavalat sydämet.

De gjør sitt onde råd fast; de forteller hvorledes de vil legge skjulte snarer; de sier: Hvem ser dem?

Mutta Jumala ampuu heitä; äkillinen nuoli on heidän rangaistuksensa.

De uttenker ugjerninger: Vi er ferdige, tanken er uttenkt - og menneskenes tanker og hjerter er dype.

Heidän oma kielensä pitää heitä langettaman, että jokainen, joka heidät näkee, pakenee heitä.

Da skyter Gud dem; med ett kommer pilen; slaget har rammet dem.

Ja kaikkein ihmisten pitää pelkäämän, ja Jumalan työtä ilmoittaman, ja hänen työnsä ymmärtämän.

Og de blir nedstyrtet, deres tunge kommer over dem; alle de som ser på dem, ryster på hodet.

Vanhurskaat pitää Herrassa riemuitseman, ja häneen uskaltaman; ja kaikki vaat sydämet kerskatkoon siitä.

Og alle mennesker frykter og forkynner Guds gjerning, og de forstår hans verk. Den rettferdige gleder sig i Herren og tar sin tilflukt til ham, og alle opriktige av hjertet priser sig lykkelige.