Psalms 38

Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!

En salme av David; til ihukommelse.

Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.

Herre, straff mig ikke i din vrede, og tukt mig ikke i din harme!

Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.

For dine piler har rammet mig, og din hånd er falt tungt på mig.

Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.

Det er intet friskt i mitt kjød for din vredes skyld, det er ingen fred i mine ben for min synds skyld.

Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.

For mine misgjerninger går over mitt hode, som en tung byrde er de mig for tunge.

Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.

Mine bylder lukter ille, de råtner for min dårskaps skyld.

Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.

Jeg er kroket, aldeles nedbøiet; hele dagen går jeg i sørgeklær.

Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.

For mine lender er fulle av brand, og det er intet friskt i mitt kjød.

Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.

Jeg er kold og stiv og aldeles knust, jeg hyler for mitt hjertes stønnen.

Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.

Herre, for ditt åsyn er all min lengsel, og mitt sukk er ikke skjult for dig.

Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.

Mitt hjerte slår heftig, min kraft har sviktet mig, og mine øines lys, endog det er borte for mig.

Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.

Mine venner og mine frender holder sig i avstand fra min plage, og mine nærmeste står langt borte.

Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,

Og de som står mig efter livet, setter snarer, og de som søker min ulykke, taler om undergang, og på svik tenker de den hele dag.

Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.

Og jeg er som en døv, jeg hører ikke, og som en stum, som ikke later op sin munn.

Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.

Ja, jeg er som en mann som ikke hører, og som ikke har motsigelse i sin munn.

Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.

For til dig, Herre, står mitt håp; du skal svare, Herre min Gud!

Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.

For jeg sier: De vil ellers glede sig over mig; når min fot vakler, ophøier de sig over mig.

Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.

For jeg er nær ved å falle, og min smerte er alltid for mig.

Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.

For jeg bekjenner min misgjerning, jeg sørger over min synd.

Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.

Og mine fiender lever, er mektige, og mange er de som hater mig uten årsak.

Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!

Og de som gjengjelder godt med ondt, står mig imot, fordi jeg jager efter det gode.

Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!

Forlat mig ikke, Herre! Min Gud, vær ikke langt borte fra mig! Skynd dig å hjelpe mig, Herre, min frelse!