Psalms 147

Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.

Lov Herren! For det er godt å lovsynge vår Gud, det er liflig, lovsang sømmer sig.

Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.

Herren bygger Jerusalem, de bortdrevne av Israel samler han.

Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.

Han helbreder dem som har et sønderknust hjerte, og forbinder deres smertefulle sår.

Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.

Han fastsetter stjernenes tall, han gir dem alle navn.

Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.

Vår Herre er stor og rik på kraft; på hans forstand er det intet mål.

Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.

Herren holder de saktmodige oppe, bøier de ugudelige ned til jorden.

Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;

Svar Herren med takksigelse, lovsyng vår Gud til citar,

Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;

ham som dekker himmelen med skyer, som lager regn for jorden, som lar gress spire frem på fjellene!

Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.

Han gir feet dets føde, ravneungene som roper.

Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.

Han har ikke lyst til hestens styrke, han har ikke behag i mannens ben.

Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.

Herren har behag i dem som frykter ham, som venter på hans miskunnhet.

Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!

Pris Herren, Jerusalem, lov din Gud, Sion!

Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.

For han har gjort dine portstenger faste, han har velsignet dine barn i dig.

Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.

Han er den som gir dine grenser fred, metter dig med den beste hvete.

Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.

Han er den som sender sin tale til jorden; såre hastig løper hans ord.

Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.

Han er den som gir sne som ull, strør ut rim som aske.

Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?

Han kaster sin is ut som småstykker; hvem kan stå for hans kulde?

Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.

Han sender sitt ord og smelter dem; han lar sin vind blåse, da rinner vannene.

Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.

Han kunngjorde Jakob sitt ord, Israel sine bud og sine lover;

Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!

så har han ikke gjort mot noget hedningefolk, og lover kjenner de ikke. Halleluja!