Psalms 144

Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka käteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan,

Av David. Lovet være Herren, min klippe, han som oplærer mine hender til strid, mine fingrer til krig,

Minun laupiuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon minä uskallan, joka minun kansani minun alleni vaatii.

min miskunn og min festning, min borg og min redningsmann, mitt skjold og den jeg tar min tilflukt til, den som tvinger mitt folk under mig.

Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä korjaat? eli ihmisen poika, ettäs hänestä otat vaarin?

Herre, hvad er et menneske, at du kjenner ham, et menneskebarn, at du akter på ham!

On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niinkuin varjo.

Et menneske er lik et åndepust, hans dager er som en skygge som farer forbi.

Herra, kallista sinun taivaas, ja astu alas: rupee vuoriin, että he suitsisivat.

Herre, bøi din himmel og far ned, rør ved fjellene så de ryker!

Anna leimaukset iskeä, ja hajoita heitä: ammu nuolias ja kauhistuta heitä.

La lynet lyne og spred dem, send dine piler og skrem dem!

Lähetä kätes ylhäältä, ja kirvota minua, ja pelasta minua suurista vesistä ja muukalaisten lasten käsistä,

Rekk ut dine hender fra det høie, fri mig og frels mig fra store vann, fra fremmedes hånd,

Joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi.

de hvis munn taler svik, og hvis høire hånd er en løgnens hånd.

Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren: minä soitan sinulle kymmenkielisellä psaltarilla,

Gud! En ny sang vil jeg synge dig, til tistrenget harpe vil jeg lovsynge dig,

Sinä joka kuninkaille voiton annat, ja palvelias Davidin vapahdat murhamiekasta.

du som gir kongene frelse, som redder David, din tjener, fra det onde sverd.

Päästä myös minua ja pelasta minua muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi,

Frels mig og fri mig fra fremmedes hånd, de hvis munn taler svik, og hvis høire hånd er en løgnens hånd,

Että meidän pojat kasvaisivat nuoruudessansa niinkuin vesat, ja meidän tyttäret, niinkuin templin kaunistetut seinät.

forat våre sønner må være som planter, høit vokset i sin ungdom, våre døtre som hjørnestolper, hugget som til et slott,

Meidän aittamme olkoon täynnä, jotka runsaat elatukset antaisivat toinen toisensa perästä, että meidän lampaamme poikisivat tuhannen, ja sata tuhatta, kylissämme;

forat våre forrådshus må være fulle og gi av alle slag, at vårt småfe må øke sig i tusentall, ja i titusentall på våre gater,

Että härkämme olisivat vahvat työhön; ettei yhtään vahinkoa, eikä valitusta eli kannetta olisi kaduillamme.

at våre kuer må ha kalv, at det ingen skade må være og intet tap og intet klageskrik på våre gater.

Autuas on se kansa, jolle niin käy; vaan autuas on se kansa, jonka Jumalana Herra on.

Salig er det folk som det går således; salig er det folk hvis Gud Herren er.