Psalms 129

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

En sang ved festreisene. Meget har de trengt mig fra min ungdom av - så sie Israel -

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

meget har de trengt mig fra min ungdom av; men de har ikke fått overhånd over mig.

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Min rygg har plogmenn pløid, de har gjort sine furer lange.

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Herren er rettferdig, han har avhugget de ugudeliges rep.

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

De skal bli til skamme og vike tilbake alle de som hater Sion,

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

de skal bli som gress på takene, som er visnet før det blir rykket op:

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Høstmannen fyller ikke sin hånd, ei heller den som binder kornbånd, sitt fang.

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Og de som går forbi, sier ikke: Herrens velsignelse være over eder, vi velsigner eder i Herrens navn!