Psalms 109

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.

Til sangmesteren; av David; en salme. Min lovsangs Gud, ti ikke!

Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,

For ugudelighets munn og falskhets munn har de oplatt imot mig, de har talt med mig med løgnens tunge.

Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.

Og med hatets ord har de omgitt mig og stridt imot mig uten årsak.

Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.

Til lønn for min kjærlighet stod de mig imot, enda jeg er bare bønn.

He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.

Og de la ondt på mig til lønn for godt og hat til lønn for min kjærlighet.

Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.

Sett en ugudelig over ham, og la en anklager stå ved hans høire hånd!

Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.

Når han dømmes, da la ham gå ut som skyldig, og la hans bønn bli til synd!

Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.

La hans dager bli få, la en annen få hans embede!

Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.

La hans barn bli farløse og hans hustru enke,

Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.

og la hans barn flakke omkring og tigge, og la dem gå som tiggere fra sine ødelagte hjem!

Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.

La ågerkaren kaste garn ut efter alt det han har, og fremmede røve frukten av hans arbeid!

Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.

La ham ikke finne nogen som bevarer miskunnhet imot ham og la ingen forbarme sig over hans farløse barn!

Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.

La hans fremtid bli avskåret, deres navn bli utslettet i det annet ættledd!

Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.

Hans fedres misgjerning bli ihukommet hos Herren, og hans mors synd bli ikke utslettet!

Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,

De være alltid for Herrens øine, og han utrydde deres minne av jorden,

Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.

fordi han ikke kom i hu å gjøre barmhjertighet, men forfulgte en mann som var fattig og elendig og bedrøvet i hjertet, og vilde drepe ham.

Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.

Han elsket forbannelse, og den kom over ham; han hadde ikke lyst til velsignelse, og den blev langt borte fra ham;

Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

han klædde sig i forbannelse som sin klædning, og den trengte som vann inn i hans liv og som olje i hans ben.

Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.

La den være ham som et klædebon som han dekker sig med, og som et belte som han alltid omgjorder sig med!

Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.

Dette være mine motstanderes lønn fra Herren, og deres som taler ondt imot min sjel!

Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.

Og du, Herre, Herre, gjør vel imot mig for ditt navns skyld! Fordi din miskunnhet er god, så redde du mig!

Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.

For jeg er elendig og fattig, og mitt hjerte er gjennemboret i mitt indre.

Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.

Som en skygge, når den heller, farer jeg avsted; jeg blir jaget bort som en gresshoppe.

Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.

Mine knær vakler av faste, og mitt kjød svinner og er uten fedme.

Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.

Og jeg er blitt til spott for dem; de ser mig og ryster på hodet.

Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,

Hjelp mig, Herre min Gud, frels mig efter din miskunnhet,

Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.

så de må kjenne at dette er din hånd, at du, Herre, har gjort det!

Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.

De forbanner, men du velsigner; de reiser sig og blir til skamme, men din tjener gleder sig.

Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.

Mine motstandere skal klæ sig i vanære og svøpe sig i sin skam som i en kappe.

Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.

Jeg vil storlig prise Herren med min munn, og midt iblandt mange vil jeg love ham;

Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.

for han står ved den fattiges høire hånd for å frelse ham fra dem som dømmer hans sjel.