Psalms 103

Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!

Av David. Min sjel, lov Herren, og alt som i mig er, love hans hellige navn!

Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,

Min sjel, lov Herren og glem ikke alle hans velgjerninger!

Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;

Han som forlater all din misgjerning, som læger alle dine sykdommer,

Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;

han som forløser ditt liv fra graven, som kroner dig med miskunnhet og barmhjertighet,

Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.

han som metter din sjel med det som godt er, så du blir ung igjen likesom ørnen.

Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.

Herren gjør rettferd og rett mot alle undertrykte.

Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.

Han kunngjorde sine veier for Moses, sine gjerninger for Israels barn.

Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.

Herren er barmhjertig og nådig, langmodig og rik på miskunnhet.

Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.

Han går ikke alltid i rette og gjemmer ikke på vrede evindelig.

Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.

Han gjør ikke med oss efter våre synder og gjengjelder oss ikke efter våre misgjerninger.

Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.

For så høi som himmelen er over jorden, er hans miskunnhet mektig over dem som frykter ham.

Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.

Så langt som øst er fra vest, lar han våre misgjerninger være langt fra oss.

Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;

Som en far forbarmer sig over sine barn, forbarmer Herren sig over dem som frykter ham.

Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

For han vet hvorledes vi er skapt, han kommer i hu at vi er støv.

Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:

Et menneskes dager er som gresset; som blomsten på marken, således blomstrer han.

Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.

Når vinden farer over ham, er han ikke mere, og hans sted kjenner ham ikke mere.

Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,

Men Herrens miskunnhet er fra evighet og inntil evighet over dem som frykter ham, og hans rettferdighet mot barnebarn,

Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.

mot dem som holder hans pakt, og dem som kommer hans bud i hu, så de gjør efter dem.

Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.

Herren har reist sin trone i himmelen, og hans rike hersker over alle ting.

Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.

Lov Herren, I hans engler, I veldige i makt, som fullbyrder hans ord, idet I adlyder hans ords røst!

Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.

Lov Herren, alle hans hærskarer, I hans tjenere som gjør hans vilje!

Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.

Lov Herren, alle hans gjerninger, på alle steder hvor han hersker! Min sjel, lov Herren!