Psalms 102

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

En bønn av en elendig, når han vansmekter og utøser sin sorg for Herrens åsyn.

Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

Herre, hør min bønn og la mitt rop komme til dig!

Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

Skjul ikke ditt åsyn for mig på den dag jeg er i nød! Bøi ditt øre til mig! På den dag jeg roper, skynd dig å svare mig!

Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

For mine dager er faret bort som en røk, og mine ben er forbrent som en brand.

Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

Mitt hjerte er stukket som en urt og fortørket; for jeg har glemt å ete mitt brød.

Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

For mine lydelige sukks skyld henger mine ben ved mitt kjøtt.

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

Jeg ligner pelikanen i ørkenen, jeg er som uglen på øde steder.

Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

Jeg våker og er blitt som en enslig fugl på taket.

Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

Hele dagen spotter mine fiender mig; de som raser mot mig, sverger ved mig.

Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

For jeg eter aske som brød og blander min drikk med gråt

Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

for din vredes og din harmes skyld; for du har løftet mig op og kastet mig bort.

Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

Mine dager er som en hellende skygge, og selv visner jeg som en urt.

Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

Men du, Herre, du troner til evig tid, og ditt minne varer fra slekt til slekt.

Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

Du vil reise dig, du vil forbarme dig over Sion; for det er tiden til å være det nådig, timen er kommet.

Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

For dine tjenere elsker dets stener, og de ynkes over dets støv.

Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

Og hedningene skal frykte Herrens navn, og alle jordens konger din herlighet.

Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

For Herren har bygget Sion, han har åpenbaret sig i sin herlighet.

Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

Han har vendt sig til de hjelpeløses bønn, og han har ikke foraktet deres bønn.

Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

Dette skal bli opskrevet for den kommende slekt, og det folk som skal skapes, skal love Herren.

Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

For han har sett ned fra sin hellige høide, Herren har fra himmelen skuet til jorden

Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

for å høre den fangnes sukk, for å løse dødens barn,

Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

forat de i Sion skal forkynne Herrens navn og hans pris i Jerusalem,

Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

når de samler sig, folkeslagene og rikene, for å tjene Herren.

Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

Han har bøiet min kraft på veien, han har forkortet mine dager.

Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

Jeg sier: Min Gud, ta mig ikke bort midt i mine dager! Dine år varer fra slekt til slekt.

Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

Fordum grunnfestet du jorden, og himlene er dine henders gjerning.

Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

De skal forgå, men du blir stående; de skal alle eldes som et klæde, som et klædebon omskifter du dem, og de omskiftes,

Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.

men du er den samme, og dine år får ingen ende. Dine tjeneres barn skal bo i ro, og deres avkom skal stå fast for ditt åsyn.