Proverbs 9

Viisaus rakensi huoneensa, ja vuoli siihen seitsemän patsasta,

Visdommen har bygget sitt hus, hun har hugget til sine syv stolper.

Ja teurasti teuraansa, sekoitti viinansa ja valmisti pöytänsä,

Hun har slaktet sitt slaktefe, blandet sin vin og dekket sitt bord;

Ja lähetti piikansa, korkeista kaupungin saleista kutsumaan:

hun har sendt ut sine piker, hun roper oppe fra byens høider:

Joka tyhmä on, hän tulkaan tänne; ja hulluille sanoi hän:

Den som er enfoldig, han vende sig hit! Til den som er uten forstand, sier hun:

Tulkaat ja syökäät minun leivästäni, ja juokaat viinaa, jonka minä sekoitin.

Kom, et av mitt brød og drikk av den vin jeg har blandet!

Hyljätkää hullu meno, niin te saatte elää, ja käykää ymmärryksen tiellä.

Opgi eders uforstand, så skal I leve, og gå bent frem på forstandens vei!

Joka pilkkaajaa kurittaa, hän saa häpiän, ja joka jumalatointa nuhtelee, hän häväistään.

Den som refser en spotter, henter sig selv vanære, og den som viser en ugudelig til rette, får skam av det.

Älä rankaise pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi: nuhtele viisasta, ja hän rakastaa sinua.

Vis ikke spotteren til rette, forat han ikke skal hate dig! Vis den vise til rette, så skal han elske dig.

Anna viisaalle, niin hän viisaammaksi tulee: opeta vanhurskasta, niin hän opissaan etenee.

Lær den vise, så blir han ennu visere, lær den rettferdige, så går han frem i lærdom.

Viisauden alku on Herran pelko, ja pyhäin tieto on ymmärrys.

Å frykte Herren er begynnelsen til visdom, og å kjenne den Hellige er forstand.

Sillä minun kauttani sinun päiväs enennetään, ja ikäs vuodet lisätään.

For ved mig skal dine dager bli mange, og leveår skal gis dig i rikt mål.

Jos sinä olet viisas, niin sinä itselles viisas olet; mutta jos sinä olet pilkkaaja, niin sinä itse sen kannat.

Er du vis, så er du vis til ditt eget gagn, og er du en spotter, skal du alene lide for det.

Hullu, huikentelevainen vaimo, mieletöin ei tiedä mitään,

Dårskapen er en kåt kvinne, bare uforstand og uvitenhet.

Istuu huoneensa ovella, korkialla istuimella, ylimmäisessä siassa kaupungissa,

Hun sitter foran døren til sitt hus på en trone på en høide i byen

Että hän houkuttelis kaikkia, jotka siitä käyvät ohitse, ja tietänsä vaeltavat:

for å rope til dem som går forbi på veien, som vandrer bent frem på sine stier:

Se joka tyhmä on, hän tulkoon tänne; ja hullulle sanoo hän:

Den som er enfoldig, han vende sig hit! Til den som er uten forstand, sier hun:

Varastettu vesi on makia, ja salattu leipä suloinen;

Stjålet vann er søtt, og brød som etes i lønndom, smaker herlig.

Vaan ei hän tiedä, että siellä kuolleet ovat: hänen vieraansa ovat helvetin syvyydessä.

Men han vet ikke at der bor dødningene, at hennes gjester er i dødsrikets dyp.