Proverbs 31

Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:

Kong Lemuels ord, den lærdom som hans mor innprentet ham:

Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!

Hvad skal jeg si til dig, min sønn, du mitt livs sønn, du mine løfters sønn?

Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.

Gi ikke kvinner din kraft, og gå ikke på veier som fører til ødeleggelse for konger!

Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,

Det sømmer sig ikke for konger, Lemuel, det sømmer sig ikke for konger å drikke vin, heller ikke for fyrster å drikke sterk drikk,

Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.

forat de ikke skal drikke og glemme hvad der er lov, og forvende retten for alle arminger.

Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,

Gi sterk drikk til den som er sin undergang nær, og vin til den som er bedrøvet i sjelen!

Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.

La ham få drikke, så han glemmer sin fattigdom og ikke mere kommer sin møie i hu!

Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.

Oplat din munn for den stumme, for alle deres sak som er nær ved å forgå!

Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.

Oplat din munn, døm rettferdig og hjelp armingen og den fattige til hans rett!

Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:

En god hustru - hvem finner henne? Langt mere enn perler er hun verd.

Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.

Hennes manns hjerte liter på henne, og på vinning skorter det ikke.

Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.

Hun gjør ham godt og intet ondt alle sitt livs dager.

Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.

Hun sørger for ull og lin, og hennes hender arbeider med lyst.

Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.

Hun er som en kjøbmanns skib; hun henter sitt brød langveisfra.

Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.

Hun står op mens det ennu er natt, og gir sine husfolk brød og sine piker deres arbeid for dagen.

Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.

Hun tenker på en mark og får den; for det hun tjener med sine hender, planter hun en vingård.

Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.

Hun omgjorder sine lender med kraft og gjør sine armer sterke.

Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.

Hun merker at det går godt med hennes arbeid; hennes lampe slukkes ikke om natten.

Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.

Hun legger sine hender på rokken, og hennes fingrer tar fatt på tenen.

Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.

Hun åpner sin hånd for den trengende og rekker ut sine hender til den fattige.

Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.

Hun frykter ikke sneen for sitt hus; for hele hennes hus er klædd i skarlagenfarvet ull.

Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.

Hun gjør sig tepper; fint lin og purpur er hennes klædning.

Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.

Hennes mann er kjent i byens porter, der han sitter sammen med landets eldste.

Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.

Hun gjør skjorter og selger dem, og belter leverer hun til kjøbmannen.

Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.

Kraft og verdighet er hennes klædebon, og hun ler av den kommende tid.

Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.

Hun oplater sin munn med visdom, og kjærlig formaning er på hennes tunge.

Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.

Hun holder øie med hvorledes det går til i hennes hus, og dovenskaps brød eter hun ikke.

Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:

Hennes sønner står op og priser henne lykkelig; hennes mann står op og roser henne:

Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.

Det finnes mange dyktige kvinner, men du overgår dem alle.

Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.

Ynde sviker, og skjønnhet forgår; en kvinne som frykter Herren, hun skal prises.

Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.

Gi henne av hennes arbeids frukt, og hennes gjerninger skal prise henne i byens porter.