Proverbs 26

Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia.

Som sne om sommeren og som regn i høsttiden, slik høver ære for en dåre.

Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä.

Som spurven i fart, som svalen i flukt, slik er det med en uforskyldt forbannelse - den rammer ikke.

Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään.

Svepe for hesten, tømme for asenet, og kjepp for dårers rygg!

Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi.

Svar ikke dåren efter hans dårskap, forat du ikke selv skal bli ham lik!

Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä.

Svar dåren efter hans dårskap, forat han ikke skal bli vis i egne øine!

Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon.

Den som sender bud med en dåre, han hugger føttene av sig, han må tåle slem medfart.

Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta.

Visne henger benene på den lamme og likeså ordsprog i munnen på dårer.

Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon.

Lik den som legger sten i slyngen, er den som gir en dåre ære.

Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee.

Som en torn i en drukken manns hånd, slik er et ordsprog i dårers munn.

Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee.

En mester får alt i stand, men den som leier en dåre, er lik den som leier en som går forbi.

Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo.

Lik hunden som vender tilbake til sitt eget spy, er en dåre som kommer igjen med sin dårskap.

Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä.

Ser du en mann som er vis i egne øine - det er mere håp for dåren enn for ham.

Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla.

Den late sier: Det er en løve på veien, en løve i gatene.

Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa.

Døren dreier sig på sitt hengsel, og den late snur sig på sitt leie.

Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen.

Den late stikker sin hånd fatet; han gider ikke føre den tilbake til sin munn.

Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat.

Den late er visere i egne øine enn syv som svarer med forstand.

Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää.

Lik den som tar fatt i øret på en hund som løper forbi, er den som lar sig egge til vrede over en trette som ikke kommer ham ved.

Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa,

Lik en gal mann som kaster ut brandpiler og skyter og dreper,

Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein.

er en mann som har sveket sin venn og så sier: Jeg spøker jo bare!

Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat.

Når det er forbi med veden, slukner ilden, og når det ingen øretuter er, stilles trette.

Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin.

Som kull blir til glør, og som ved nærer ild, slik voldes kiv av en trettekjær mann.

Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen.

En øretuters ord er som velsmakende retter, og de trenger ned i hjertets indre.

Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu.

Lik et lerkar som er overdratt med bly-glette, er brennende leber sammen med et ondt hjerte.

Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä.

Med sine leber skaper den hatefulle sig til, men i sitt indre gjemmer han svik.

Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä.

Når han gjør sin røst blid, så tro ham ikke! For der er syv vederstyggeligheter i hans hjerte.

Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa.

Den hatefulle skjuler sig i svik, men hans ondskap blir åpenbar i forsamlingen.

Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä.

Den som graver en grav, skal falle i den, og den som velter en sten op, på ham skal den rulle tilbake.

Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen.

En løgnaktig tunge hater dem som den har knust, og en falsk munn volder fall.