Proverbs 17

Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.

Bedre et stykke tørt brød med ro og fred enn et hus fullt av slakt med trette.

Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.

En klok tjener får råde over en dårlig sønn, og iblandt brødrene får han del i arven.

Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.

Der er digel for sølv og ovn for gull; men den som prøver hjertene, er Herren.

Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.

Den onde akter på ondskaps lebe; løgneren lytter til ødeleggelses tunge.

Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.

Den som spotter den fattige, håner hans skaper; den som gleder sig over ulykke, skal ikke bli ustraffet.

vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.

De gamles krone er barnebarn, og barns pryd er deres fedre.

Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.

Det sømmer sig ikke for dåren å tale store ord, enn mindre for den høibårne å tale løgn.

Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.

Gave er en edelsten i dens øine som får den; hvor den kommer, gjør den lykke.

Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.

Den som dekker over overtredelse, søker kjærlighet; men den som ripper op en sak, skiller venn fra venn.

Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.

Skjenn virker bedre på den forstandige enn hundre slag på dåren.

Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.

En ond manns hu står bare til gjenstridighet, og en ubarmhjertig engel sendes imot ham.

Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.

Bedre for en mann å møte en bjørn som ungene er tatt fra, enn en dåre i hans dårskap.

Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.

Den som gjengjelder godt med ondt, fra hans hus skal ulykken ikke vike.

Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.

Å begynne trette er som å åpne for vann; la da tretten fare, før den blir for voldsom!

Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.

Den som frikjenner en ugudelig, og den som domfeller en rettferdig, de er begge to en vederstyggelighet for Herren.

Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?

Hvad hjelper penger i dårens hånd til å kjøpe visdom, siden han er uten forstand?

Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.

En venn elsker alltid, og en bror fødes til hjelp i nød.

Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.

Et menneske som ikke har forstand, gir håndslag og går i borgen hos sin næste.

Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.

Den som elsker trette, elsker synd; den som gjør sin dør høi, søker sin egen undergang.

Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.

Den som er falsk i hjertet, finner intet godt, og den som er vrang i sin tale, faller i ulykke.

Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.

Den som har en narr til sønn, får sorg av ham; en dåres far har ingen glede.

Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.

Et glad hjerte gir god lægedom, men et nedslått mot tar margen fra benene.

Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.

Den ugudelige tar gaver ut av barmen for å bøie rettens gang.

Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.

Den forstandige har visdommen for øie, men dårens øine er ved jordens ende.

Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.

En uforstandig sønn er en gremmelse for sin far og en bitter sorg for henne som fødte ham.

Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.

Å straffe også den rettferdige er ikke godt; å slå edle menn er tvert imot all rett.

Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.

Den som er sparsom med sine ord, er klok, og den koldsindige er en forstandig mann.

Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.

Også dåren aktes for klok når han tier, for vis når han holder sine leber lukket.