Proverbs 1

Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;

Ordsprog av Salomo, Davids sønn, Israels konge.

Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,

Av dem kan en lære visdom og tukt og å skjønne forstandige ord;

Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;

av dem kan en motta tukt til klokskap og lære rettferdighet og rett og rettvishet;

Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.

de kan gi de enfoldige klokskap, de unge kunnskap og tenksomhet.

Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,

Den vise skal høre på dem og gå frem i lærdom, og den forstandige vinne evne til å leve rett.

Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.

Av dem kan en lære å forstå ordsprog og billedtale, vismenns ord og deres gåter.

Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.

Å frykte Herren er begynnelsen til kunnskap; visdom og tukt foraktes av dårer.

Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!

Hør, min sønn, på din fars tilrettevisning og forlat ikke din mors lære!

Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.

For de er en fager krans for ditt hode og kjeder om din hals.

Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.

Min sønn! Når syndere lokker dig, da samtykk ikke!

Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;

Når de sier: Kom med oss! Vi vil lure efter blod, sette feller for de uskyldige uten grunn;

Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme;

vi vil sluke dem levende som dødsriket, med hud og hår, likesom det sluker dem som farer ned i graven;

Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;

vi vil finne alle slags kostelig gods, fylle våre hus med rov;

Koettele meidän kanssamme : meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:

du skal få kaste lodd om det med oss, vi skal alle ha samme pung -

Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.

slå da ikke følge med dem, min sønn, hold din fot borte fra deres sti!

Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.

For deres føtter haster til det onde, og de er snare til å utøse blod;

Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.

til ingen nytte blir garnet utspent så alle fuglene ser det;

Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.

de lurer efter sitt eget blod, de setter feller for sig selv.

Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.

Så går det hver den som søker urettferdig vinning; den tar livet av sine egne herrer.

Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.

Visdommen roper høit på gaten, den lar sin røst høre på torvene;

Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:

på hjørnet av larmfylte gater roper den, ved portinngangene, rundt omkring i byen taler den og sier:

Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?

Hvor lenge vil I uforstandige elske uforstand og spotterne ha lyst til spott og dårene hate kunnskap?

Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;

Vend om og gi akt på min tilrettevisning! Da vil jeg la min ånd velle frem for eder, jeg vil kunngjøre eder mine ord.

Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,

Fordi jeg ropte, og I ikke vilde høre, fordi jeg rakte ut min hånd, og ingen gav akt,

Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;

fordi I forsmådde alle mine råd og ikke vilde vite av min tilrettevisning,

Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,

så vil også jeg le når ulykken rammer eder, jeg vil spotte når det kommer som I reddes for,

Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.

når det I reddes for, kommer som et uvær, og eders ulykke farer frem som en stormvind, når trengsel og nød kommer over eder.

Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.

Da skal de kalle på mig, men jeg svarer ikke; de skal søke mig, men ikke finne mig.

Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,

Fordi de hatet kunnskap og ikke vilde frykte Herren,

Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;

fordi de ikke vilde vite av mitt råd og foraktet all min tilrettevisning,

Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.

derfor skal de ete frukten av sine gjerninger, og av sine onde råd skal de mettes.

Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.

For de uforstandiges selvrådighet dreper dem, og dårenes trygghet ødelegger dem;

Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.

men den som hører på mig, skal bo trygt og leve i ro uten frykt for ulykke.