Matthew 22

Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen:

Og Jesus tok atter til orde og talte til dem i lignelser og sa:

Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä pojallensa,

Himlenes rike er å ligne med en konge som gjorde bryllup for sin sønn.

Ja lähetti palveliansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla.

Og han sendte sine tjenere ut for å be de innbudne komme til bryllupet; men de vilde ikke komme.

Taas hän lähetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, minä valmistin atriani, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut: tulkaat häihin!

Atter sendte han andre tjenere ut og sa: Si til de innbudne: Se, jeg har gjort i stand mitt måltid: mine okser og mitt gjø-fe er slaktet, og alt er ferdig; kom til bryllupet!

Mutta he katsoivat ylön, ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa.

Men de brydde sig ikke om det og gikk sin vei, den ene til sin aker, den annen til sitt kjøbmannskap;

Mutta muut ottivat kiinni hänen palveliansa, ja pilkkasivat heitä, ja tappoivat.

og de andre tok fatt på hans tjenere, hånte dem og slo dem ihjel.

Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui hän, ja lähetti sotaväkensä, ja hukutti ne murhamiehet, ja heidän kaupunkinsa poltti.

Men kongen blev harm, og sendte sine krigshærer ut og drepte disse manndrapere og satte ild på deres by.

Silloin hän sanoi palvelioillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset.

Derefter sier han til sine tjenere: Bryllupet er vel ferdig, men de innbudne var det ikke verd;

Menkäät siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaat häihin.

gå derfor ut på veiskjellene og be til bryllups så mange I finner!

Ja palveliat menivät ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät; ja häähuone täytettiin vieraista.

Så gikk da disse tjenere ut på veiene og fikk sammen alle dem de fant, både onde og gode, og bryllupshuset blev fullt av gjester.

Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla.

Da nu kongen gikk inn for å se på dem som satt til bords, så han der en mann som ikke hadde bryllupsklædning på.

Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni.

Og han sa til ham: Min venn! hvorledes er du kommet inn her og har ikke bryllupsklædning på! Men han tidde.

Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.

Da sa kongen til tjenerne: Bind hender og føtter på ham og kast ham ut i mørket utenfor! Der skal være gråt og tenners gnidsel.

Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.

For mange er kalt, men få er utvalgt.

Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat.

Da gikk fariseerne bort og holdt råd om hvorledes de kunde fange ham i ord.

Ja he lähettivät hänen tykönsä opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa.

Og de sendte sine disipler avsted til ham sammen med herodianerne og lot dem si: Mester! vi vet at du er sanndru og lærer Guds vei i sannhet, og ikke bryr dig om nogen, for du gjør ikke forskjell på folk;

Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei?

Si oss da: Hvad tykkes dig? er det tillatt å gi keiseren skatt, eller ikke?

Mutta kuin Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua?

Men Jesus merket deres ondskap og sa: Hvorfor frister I mig, hyklere?

Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan.

Vis mig skattens mynt! De rakte ham da en penning.

Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus?

Og han sier til dem: Hvis billede og påskrift er dette?

He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.

De sier til ham: Keiserens. Da sier han til dem: Gi da keiseren hvad keiserens er, og Gud hvad Guds er!

Ja kuin he nämät kuulivat, ihmettelivät he, ja luopuivat hänestä, ja menivät pois.

Og da de hørte det, undret de sig, og forlot ham og gikk bort.

Sinä päivänä tulivat Saddukealaiset hänen tykönsä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja kysyivät häneltä,

Samme dag kom nogen sadduseere til ham, de som sier at det ikke er nogen opstandelse, og de spurte ham og sa:

Sanoen: Mestari! Moses sanoi: jos joku kuolee lapsetoinna, niin hänen veljensä pitää naiman hänen emäntänsä ja herättämän veljellensä siemenen.

Mester! Moses har sagt: Når en mann dør og ikke har barn, da skal hans bror gifte sig med hans hustru og opreise sin bror avkom.

Niin oli meidän seassamme seitsemän veljestä, ja kuin ensimäinen nai, niin se kuoli. Ja ettei hänellä ollut siementä, jätti hän emäntänsä veljellensä.

Nu var det hos oss syv brødre; og den første giftet sig og døde, og da han ikke hadde avkom, efterlot han sin hustru til broren.

Niin myös toinen ja kolmas, hamaan seitsemänteen asti.

Likeså den annen og den tredje, like til den syvende.

Mutta kaikkein viimein kuoli myös se vaimo.

Men sist av alle døde kvinnen.

Kenenkä emännän siis näistä seitsemästä pitää hänen ylösnousemisessa oleman? Sillä kaikki ovat häntä pitäneet.

Men i opstandelsen, hvem av de syv skal da få henne til hustru? for de har jo hatt henne alle sammen.

Niin Jesus vastaten sanoi heille: te eksytte ja ette tiedä Raamatuita, eikä Jumalan voimaa.

Men Jesus svarte og sa til dem: I farer vill fordi I ikke kjenner skriftene og heller ikke Guds kraft.

Sillä ylösnousemisessa ei naida eikä huolla, mutta he ovat niinkuin Jumalan enkelit taivaassa.

For i opstandelsen hverken tar de til ekte eller gis de til ekte, men de er som Guds engler i himmelen.

Mutta ettekö te ole lukeneet kuolleitten ylösnousemisesta, mitä teille on Jumalalta sanottu, joka sanoo:

Men om de dødes opstandelse, har I da ikke lest hvad som er sagt eder om den av Gud, som sier:

Minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala? Ei ole Jumala kuolleiden Jumala, mutta elävien.

Jeg er Abrahams Gud og Isaks Gud og Jakobs Gud? Han er ikke de dødes Gud, men de levendes.

Ja kuin kansa sen kuuli, hämmästyivät he hänen oppiansa.

Og da folket hørte det, var de slått av forundring over hans lære.

Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen.

Men da fariseerne hørte at han hadde stoppet munnen på sadduseerne, kom de sammen;

Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi:

og en av dem, en lovkyndig, spurte for å friste ham:

Mestari, mikä on suurin käsky laissa?

Mester! hvilket bud er det største i loven?

Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs:

Han sa til ham: Du skal elske Herren din Gud av alt ditt hjerte og av all din sjel og av all din hu.

Tämä on ensimäinen ja suurin käsky.

Dette er det største og første bud.

Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas.

Men det er et annet som er like så stort: Du skal elske din næste som dig selv.

Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat.

På disse to bud hviler hele loven og profetene.

Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus,

Men mens fariseerne var samlet, spurte Jesus dem:

Sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? he sanoivat hänelle: Davidin.

Hvad tykkes eder om Messias? hvis sønn er han? De sier til ham: Davids.

Hän sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen:

Han sier til dem: Hvorledes kan da David i Ånden kalle ham herre, når han sier:

Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealla kädelläni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.

Herren sa til min herre: Sett dig ved min høire hånd, til jeg får lagt dine fiender under dine føtter!

Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?

Kaller nu David ham herre, hvorledes kan han da være hans sønn?

Ja ei kenkään taitanut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enempää kysyä.

Og ingen kunde svare ham et ord, og heller ikke vågde nogen å spørre ham mere fra den dag.