Job 3

Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

Derefter oplot Job sin munn og forbannet den dag han blev født.

Ja Job vastasi ja sanoi:

Job tok til orde og sa:

Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

Til grunne gå den dag da jeg blev født, og den natt som sa: Et guttebarn er undfanget!

Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

Måtte den dag bli til mørke! Måtte Gud i det høie ikke spørre efter den, og intet lys stråle over den!

Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

Gid mørke og dødsskygge må kreve den tilbake, gid skyer må leire sig over den, gid alt som gjør en dag mørk, må skremme den!

Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

Den natt - måtte mulm ta den! Den glede sig ikke blandt årets dager, den komme ikke med i måneders tall!

Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

Ja, ufruktbar bli den natt! Aldri lyde det jubel i den!

Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

Måtte de som forbanner dager, ønske ondt over den, de som er kyndige i å mane frem Leviatan!

Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

Gid dens demrings stjerner må bli mørke! La den vente på lys, uten at det kommer! Måtte den aldri skue morgenrødens øielokk -

Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

fordi den ikke stengte døren til min mors liv og skjulte møie for mine øine.

Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

Hvorfor døde jeg ikke i mors liv? Hvorfor utåndet jeg ikke straks i fødselsstunden?

Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

Hvorfor tok knær imot mig, og hvorfor bryster som jeg kunde die?

Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

For da kunde jeg nu ligge og hvile; jeg kunde sove og hadde da ro -

Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

sammen med konger og jordens styrere, som bygget sig ruiner,

Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

eller med fyrster som eide gull, som fylte sine hus med sølv;

Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

eller jeg var nu ikke til, likesom et nedgravd, ufullbåret foster, lik barn som aldri så lyset.

Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

Der har de ugudelige holdt op å rase, og der hviler de trette.

Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

Der har alle fanger ro, de hører ikke driverens røst.

Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

Liten og stor er der like, og trælen er fri for sin herre.

Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

Hvorfor gir han den lidende lys, og liv til dem som bærer sorg i sitt hjerte,

Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

dem som venter på døden uten at den kommer, og som leter efter den ivrigere enn efter skjulte skatter,

Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

dem som gleder sig like til jubel, som fryder sig når de finner en grav -

Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

til den mann hvis vei er skjult for ham, og som Gud har stengt for på alle kanter?

Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

For mine sukk er blitt mitt daglige brød, og mine klager strømmer som vannet.

Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

For alt det fryktelige jeg reddes for, det rammer mig, og det jeg gruer for, det kommer over mig.

Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.

Jeg har ikke fred, ikke ro, ikke hvile - det kommer alltid ny uro.