Job 17

Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.

Min ånd er brutt, mine dager utslukket; bare graver har jeg for mig.

En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.

Sannelig, spott omgir mig på alle kanter, og mitt øie må dvele ved deres trettekjære ferd.

Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?

Så sett nu et pant, gå i borgen for mig hos dig selv! Hvem skulde ellers gi mig håndslag?

Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.

Du har jo lukket deres hjerte for innsikt; derfor vil du ikke la dem vinne.

Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.

Den som forråder venner, så de blir til bytte, hans barns øine skal tæres bort.

Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.

Jeg er satt til et ordsprog for folk; jeg er en mann som blir spyttet i ansiktet.

Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.

Mitt øie er sløvt av gremmelse, og alle mine lemmer er som en skygge.

Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.

Rettskafne forferdes over dette, og den skyldfrie harmes over den gudløse;

Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.

men den rettferdige holder fast ved sin vei, og den som har rene hender, får enn mere kraft.

Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.

Men I - kom bare igjen alle sammen! Jeg finner dog ikke nogen vismann blandt eder.

Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,

Mine dager er faret forbi, mine planer sønderrevet - mitt hjertes eiendom!

Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.

Natt gjør de til dag, lyset, sier de, er nærmere enn det mørke som ligger like for mig.

Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.

Når jeg håper på dødsriket som mitt hus, reder i mørket mitt leie,

Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.

roper til graven: Du er min far, til makken: Du er min mor og min søster,

Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?

hvor er da mitt håp? Mitt håp - hvem øiner det?

Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.

Til dødsrikets bommer farer de ned, på samme tid som jeg går til hvile i støvet.