Job 15

Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:

Da tok Elifas fra Teman til orde og sa:

Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?

Svarer vel en vis mann med en kunnskap som bare er vind, og fyller han sitt indre med stormvær?

Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.

Vil han vel forsvare sin sak med ord som ikke nytter, og med tale hvormed han intet utretter?

Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.

Du nedbryter endog gudsfrykten og svekker andakten for Guds åsyn;

Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.

for din synd legger ordene i din munn, og du velger falske menns tale.

Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:

Din egen munn domfeller dig, ikke jeg; dine leber vidner mot dig.

Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?

Blev du født først av alle mennesker, eller kom du til verden før alle haugene var til?

Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?

Har du vært tilhører i Guds lønnlige råd og der tilranet dig visdom?

Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?

Hvad vet du som vi ikke vet? Hvad forstår du som er ukjent for oss?

Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.

Det er blandt oss en som er både gammel og gråhåret, rikere på dager enn din far.

Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?

Er Guds trøsteord for lite for dig, og et ord som er talt i saktmodighet til dig?

Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?

Hvorfor lar du dig rive med av ditt hjerte, og hvorfor gnistrer dine øine? -

Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.

siden du vender din vrede mot Gud og lar ordene strømme fra din munn.

Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?

Hvad er et menneske, at han skulde være ren, og en som er født av en kvinne, at han skulde være rettferdig?

Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.

Endog på sine hellige stoler han ikke, og himlene er ikke rene i hans øine,

Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?

langt mindre da en vederstyggelig, en fordervet, en mann som drikker urett som vann.

Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:

Jeg vil kunngjøre dig noget, hør på mig! Hvad jeg har sett, det vil jeg fortelle,

Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.

det som vise menn forkynner og ikke har dulgt, det som de mottok fra sine fedre,

Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.

til hvem landet alene var gitt, og blandt hvem ingen fremmed hadde draget igjennem.

Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.

En ugudelig lever i angst alle sine dager, og få i tall er de år som er gjemt for voldsmannen.

Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.

Redselstoner lyder i hans ører; midt i freden kommer ødeleggeren over ham.

Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.

Han tror ikke han skal komme tilbake fra mørket, og han er utsett til å falle for sverdet.

Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.

Han flakker om efter brød og spør: Hvor er det å finne? Han vet at en mørkets dag står ferdig ved hans side .

Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.

Nød og trengsel forferder ham; den overvelder ham, lik en stridsrustet konge,

Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.

fordi han rakte ut sin hånd mot Gud og våget å trosse den Allmektige,

Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.

stormet frem mot ham med opreist nakke, med sine skjolds tette tak,

Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.

fordi han dekket sitt ansikt med sin fedme og la fett på sin lend

Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.

og bodde i ødelagte byer, i hus hvor ingen skulde bo, og som var bestemt til å bli grusdynger.

Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.

Han blir ikke rik, og hans gods varer ikke ved, og hans grøde luter ikke mot jorden.

Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.

Han slipper ikke ut av mørket; ildslue skal tørke hans kvister, og han skal komme bort ved hans munns ånde.

Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.

Ei sette han sin lit til det som forgjengelig er! Da narrer han sig selv, for bare forgjengelighet blir hans vederlag.

Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.

Før hans dag kommer, blir det opfylt, og hans gren grønnes ikke.

Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.

Han blir som et vintre som mister sine druer før de er modne, og som et oljetre som feller sine blomster;

Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,

for den gudløses hus er ufruktbart, og ild fortærer deres telter som lar sig underkjøpe.

Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.

De undfanger ulykke og føder nød, og deres morsliv fostrer svik.