Revelation of John 7

Ja sitte näin minä neljä enkeliä seisovan neljän maan kulman päällä, ja neljää maan tuulta pitävän, ettei tuuli oisi puhaltanut maan päälle, eikä meren päälle, eikä yhdenkään puun päälle.
Muri iho i enei mea ka kite ahau i nga anahera tokowha, e tu ana i nga pito e wha o te whenua, e pupuri ana i nga hau e wha o te whenua, kia kaua e pupuhi te hau ki runga ki te whenua, kia kaua ki te moana, kia kaua ranei ki runga ki tetahi rakau.
Ja minä näin toisen enkelin auringon koitosta tulevan ylös jolla oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joiden maata ja merta oli annettu vahingoittaa.
I kite ano ahau i tetahi atu anahera e haere ake ana i te rawhiti, i a ia te hiri a te Atua ora; na, nui atu tona reo ki te karanga ki nga anahera tokowha, i tukua nei ma ratou e mea he kino ki te whenua, ki te moana,
Ja sanoi: älkäät maata eikä merta eikä puita vahingoittako siihenasti kuin me merkitsemme meidän Jumalamme palveliat heidän otsissansa.
E mea ana, Kaua e meatia he kino ki te whenua, kaua ki te moana, kaua hoki ki nga rakau; kia hiritia ra ano e matou nga rae o nga pononga a to tatou Atua.
Ja minä kuulin, että merkittyin luku oli sata ja neljäviidettäkymmentä tuhatta, jotka kaikkein Israelin lasten sukukunnista merkityt olivat:
A i rongo ahau ki te tokomaha o te hunga i hiritia, kotahi rau e wha tekau ma wha nga mano i hiritia, no nga pu katoa o nga tama a Iharaira.
Juudan sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt Rubenin sukukunnasta kaksitoistakymmentätuhatta merkityt, Gadin sukukunnasta kaksitoistakymmentätuhatta merkityt:
O te pu o Hura kotahi tekau ma rua nga mano i hiritia: o te pu o Reupena kotahi tekau ma rua nga mano: o te pu o Kara kotahi tekau ma rua nga mano:
Asserin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Naphtalin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Manassen sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt:
O te pu o Ahera kotahi tekau ma rua nga mano: o te pu o Nepetarima kotahi tekau ma rua nga mano: o te pu o Manahi kotahi tekau ma rua nga mano:
Simeonin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Levin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Isaskarin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt:
O te pu o Himiona kotahi tekau ma rua nga mano: o te pu o Riwai kotahi tekau ma rua nga mano: o te pu o Ihakara kotahi tekau ma rua nga mano:
Zebulonin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Josephin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Benjaminen sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt.
O te pu o Hepurona kotahi tekau ma rua nga mano: o te pu o Hohepa kotahi tekau ma rua nga mano: o te pu o Pineamine kotahi tekau ma rua nga mano i hiritia.
Sen jälkeen näin minä, ja katso, suuri joukko, jota ei yksikään lukea taitanut, kaikista pakanoista, ja sukukunnista, ja kansoista ja kielistä, seisovan istuimen edessä ja Karitsan edessä, valkeilla vaatteilla puetetut, ja palmut heidän käsissänsä.
Muri iho i enei mea ka kite ahau, na, he mano tini, e kore nei e taea e tetahi te tatau, no nga iwi katoa, no nga hapu, no nga huihuinga tangata, no nga reo, e tu ana i mua i te torona, i mua hoki i te Reme, he mea whakakakahu ki nga kakahu ma, h e nikau hoki ki o ratou ringaringa;
Ja he huusivat suurella äänellä, sanoen: autuus olkoon meidän Jumalallemme, joka istuimella istuu, ja Karitsalle!
Nui atu to ratou reo ki te karanga, ki te mea, Ko te whakaoranga ki to tatou Atua, e noho nei i runga i te torona, ki te Reme hoki.
Ja kaikki enkelit seisoivat ympäri istuinta, ja vanhimpia, ja neljää eläintä, ja lankesivat kasvoillensa istuimen eteen, kumarsivat ja rukoilivat Jumalaa,
Na ko nga anahera katoa e tu ana i nga taha katoa o te torona, i nga taha hoki o nga kaumatua, o nga mea ora e wha; a ka tapapa ratou ki mua i te torona, ka koropiko ki te Atua,
Sanoen: amen! Siunaus, ja ylistys, ja viisaus, ja kiitos, ja kunnia, ja voima, ja väkevyys olkoon meidän Jumalallemme ijankaikkisesta ijankaikkiseen. Amen!
Me te ki ake ano, Amine: Ko te whakapai, ko te kororia, ko te matauranga, ko te whakawhetai, ko te honore, ko te mana, ko te kaha, kei to tatou Atua ake ake. Amine.
Ja yksi vanhimmista vastasi ja sanoi minulle: kutka nämät valkeilla vaatteilla puetetut ovat, ja kusta he tulleet ovat?
A ka oho mai tetahi o nga kaumatua, ka mea mai ki ahau, Ko enei i whakakakahuria nei ki nga kakahu ma, ko wai ra? a i haere mai ratou i hea?
Ja minä sanoin hänelle: herra, sinäpä sen tiedät. Ja hän sanoi minulle: nämät ovat ne, jotka suuresta vaivasta tulivat, ja he ovat vaatteensa pesseet ja ovat vaatteensa Karitsan veressä valaisseet.
Ano ra ko ahau ki a ia, E kara, e matau ana koe. Ka mea mai ia ki ahau, Ko te hunga tenei i puta mai i te tukinotanga nui, ko o ratou kakahu he mea horoi na ratou, he mea whakama ki nga toto o te Reme.
Sentähden ovat he Jumalan istuimen edessä ja palvelevat häntä päivällä ja yöllä hänen templissänsä. Ja se, joka istuimella istuu, asuu heidän päällänsä.
Koia ratou e noho nei i mua i te torona o te Atua, e mahi nei ki a ia i te ao, i te po, i roto i tona whare: a ma tera e noho ra i runga i te torona e hipoki tona tapenakara ki runga i a ratou.
Ei heidän pidä enään isooman, eikä enään janooman, eikä aurinko lankee heidän päällensä, ei myös yksikään palavuus.
Kore ake o ratou matekai, kore ake o ratou matewai; e kore ano hoki te ra e pa iho ki a ratou, tetahi wera ranei:
Sillä Karitsa, joka istuimen keskellä on, kaitsee heitä ja johdattaa heitä eläväin vesilähdetten tykö, ja Jumala on kuivaava kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.
Ko te Reme hoki i waenganui o te torona hei hepara mo ratou, a mana ratou e arahi ki nga puna wai o te ora: a ma te Atua e muru atu nga roimata katoa i o ratou kanohi.