Psalms 80

Asaphin Psalmi, kultasesta kukkaisesta, edelläveisaajalle. Kuules, Israelin paimen, joka saatat Josephin niinkuin lampaat: ilmoita sinus, joka istut Kerubimin päällä.
Ki te tino kaiwhakatangi. Hohanimi Erutu. He himene na Ahapa. Tahuri mai tou taringa, e te Hepara o Iharaira, e arahi nei i a Hohepa ano he kahui hipi; whiti mai koe e noho mai na i waenganui i nga kerupima;
Herätä voimas, sinä joka Ephraimin, Benjaminin ja Manassen edessä olet, ja tule meidän avuksemme.
Whakaohoohokia tou kaha i te aroaro o Eparaima, o Pineamine, o Manahi: a haere mai ki te whakaora i a matou.
Jumala, käännä meitä, ja anna kasvos paistaa, niin me tulemme autetuksi.
Whakahokia ake matou, e te Atua: kia marama mai tou mata, a ka ora matou.
Herra Jumala Zebaot, kuinka kauvan sinä vihastut kansas rukouksiin?
E Ihowa, e te Atua o nga mano, kia pehea ake te roa o tou riri ki te inoi a tau iwi?
Sinä ruokit heitä kyyneleiden leivällä, ja juotat heitä suurella mitalla, täynnä kyyneleitä,
Kua whangaia mai e koe he roimata hei taro ma ratou, he nui hoki te mehua roimata kua homai nei e koe kia inumia e ratou.
Sinä olet meidät pannut riidaksi läsnäasuvaisillemme; ja meidän vihollisemme pilkkaavat meitä.
Kua meinga matou e koe hei totohetanga ma o matou hoa, a e kataina ana matou e o matou hoariri.
Jumala Zebaot, käännä meitä, ja anna kasvos paistaa, niin me autetuksi tulemme.
Whakahokia ake matou, e te Atua o nga mano; kia marama mai tou mata, a ka ora matou.
Sinä toit viinapuun Egyptistä, olet pakanat karkoittanut ulos, ja sen istuttanut.
I maua mai e koe he waina i Ihipa: ka oti i a koe nga tauiwi te panga, na whakatokia iho e koe.
Sinä perkasit tien hänen eteensä, ja annoit hänen hyvästi juurtua, niin että se täytti maan.
I whakapaia e koe he tunga mona, na, ka hou ona pakiaka, a ka kapi te whenua.
Vuoret ovat sen varjolla peitetyt, ja hänen oksillansa Jumalan sedripuut.
Taumarumaru ana tona ata ki runga ki nga pukepuke; ko ona manga rite tonu ki nga hita a te Atua.
Sinä levitit hänen oksansa hamaan mereen asti, ja hänen haaransa hamaan virran tykö.
I tautotoro atu ona manga ki te moana, ona rara ki te awa.
Miksis siis särjit hänen aitansa, että sitä kaikki ohitsekäyvät repivät.
He aha i pakaruhia ai e koe ona taiepa ki raro, kia kowhakiwhakia ai ia e nga tangata katoa e tika ana i te ara?
Metsäsika on sen kaivanut ylös, ja metsän pedot sen syövät.
Mongamonga noa i te poaka toa o te ngahere, e kainga ana e te kirehe mohoao o te parae.
Jumala Zebaot, käännä siis sinuas, katso alas taivaasta ja näe, ja etsi sitä viinapuuta,
Tahuri mai ano, e te Atua o nga mano, e inoi atu nei matou: titiro iho i te rangi, kia kite mai koe, ka toro mai i tenei waina.
Ja pidä se kiintiänä, jonka sinun oikia kätes on istuttanut, (ihmisen) pojan tähden, jonka sinulles lujasti valinnut olet.
I te rakau i whakatokia e tou matau, i te manga hoki i meinga e koe kia pakari mau.
Se on poltettu tulella ja revitty: sinun uhkauksestas he ovat hukkuneet.
Kua pau i te ahi, kua tuaina ki raro: ngaro iho ratou i te riri o tou mata.
Sinun kätes varjelkoon oikian kätes kansan, ja ihmisen pojan, jonka sinulles lujasti valinnut olet.
Waiho tou ringa i runga i te tangata o tou matau, i te tama a te tangata i whakakahangia e koe mau.
Niin emme sinusta luovu: suo meidän elää, niin me sinun nimeäs avuksi huudamme.
Penei e kore matou e hoki atu i a koe: whakahauorangia matou, a ka karanga matou ki tou ingoa.
Herra Jumala Zebaot, käännä meitä: anna kasvos paistaa, niin me autetuksi tulemme.
Whakahokia ake matou, e Ihowa, e te Atua o nga mano; kia marama mai tou mata, a ka ora matou.