Psalms 18

Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.

Ki te tino kaiwhakatangi. He himene na te pononga a Ihowa, na Rawiri. Nana i whakahua nga kupu o tenei waiata ki a Ihowa i te ra i whakaorangia ai ia i te ringa o ona hoariri katoa, i te ringa ano o Haora. I mea ia, Ka aroha ahau ki a koe, e Ihow a, e toku kaha.

Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.

Ko Ihowa toku kamaka, toku pa, toku kaiwhakaora; toku Atua, toku tino kamaka, e whakawhirinaki ai ahau; toku whakangungu rakau, te haona o toku whakaoranga, toku pourewa tiketike.

Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.

Ka karanga ahau ki a Ihowa, e tika nei kia whakamoemititia: a ka ora i oku hoariri.

Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.

I karapotia ahau e nga whakawiringa a te mate, a whakawehia ana ahau e nga waipuke o te kino.

Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun.

I karapotia ahau e nga whakawiringa a te reinga, i haukotia e nga mahanga a te mate.

Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.

I karanga ahau ki a Ihowa i toku paweratanga, i hamama ki toku Atua: i whakarongo ia ki toku reo i roto i tona temepara, i tae ano taku hamama ki tona aroaro, ki ona taringa.

Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.

Na ka ngaueue te whenua, ka ru, wiri ana nga putake o nga maunga, ngaueue ana i tona riri.

Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.

I kake he paowa i ona pongaponga, a kai ana te kapura a tona mangai, ngiha ana nga waro.

Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.

I whakapingoretia e ia nga rangi, a heke iho ana, a i raro te pouri matotoru i ona waewae.

Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.

I eke ia ki runga ki te kerupa, a rere ana: ae, i rere omaki ia i runga i nga parirau o te hau.

Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.

I meinga e ia te pouri hei wahi ngaro mona, hei teneti i tetahi taha ona, i tetahi taha; ko te pouritanga o nga wai, ko nga kapua matotoru o te rangi.

Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.

I rere atu ona kapua metotoru i te wherikotanga o tona aroaro: te whatu, me nga waro kapura.

Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.

I papa ano te whatitiri a Ihowa i nga rangi, a puaki ana te reo o te Runga Rawa; he whatu, he waro kapura.

Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,

I kokiritia e ia ana pere, a marara ana ratou: ae, i koperea hoki e ia te tini uira, a whati ana ratou.

Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.

Katahi ka kitea nga takere o nga wai, a ka takoto kau nga putake o te ao i tau whakatupehupehutanga, e Ihowa, i te whengunga o te manawa o ou pongaponga.

Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.

I tono karere mai ia i runga, ka mau ki ahau; toia ake ahau e ia i roto i nga wai maha.

Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.

Nana ahau i ora ai i toku hoariri kaha, i te hunga e kino ana ki ahau; he kaha rawa hoki ratou i ahau.

Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.

I huakina tatatia ahau e ratou i te ra o toku matenga; ko Ihowa ia toku whakawhirinakitanga.

Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.

I whakaputaina ahau e ia ki te wahi nui, i whakaorangia ahau e ia; he ahuareka nona ki ahau.

Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.

Rite tonu ki taku mahi tika ta Ihowa utu ki ahau: rite tonu ki te ma o oku ringa tana i whakahoki ai ki ahau.

Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.

Moku i pupuri i nga ara o Ihowa, a kihai i he, i whakarere i toku Atua.

Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.

Kei mua tonu hoki i ahau ana whakaritenga katoa, kihai ano i whakamataratia atu i ahau ana tikanga.

Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.

Tapatahi tonu hoki toku whakaaro ki tona aroaro, a i tiaki ahau i ahau kei kino.

Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.

Na ka homai e Ihowa he utu ki ahau, rite tonu ki toku tika, ki te ma o oku ringa i tona aroaro.

Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.

He tangata atawhai, ka atawhai hoki koe; he tangata tika, ka tika hoki koe.

Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.

He tangata ma, ka ma hoki koe; he tangata whakakeke, ka whakakeke hoki koe.

Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.

E whakaorangia hoki e koe te iwi ngakau mamae; ka whakahokia ano e koe ki raro nga kanohi whakakake.

Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.

Mau hoki e whakau taku rama: ma Ihowa, ma toku Atua, e whakamarama toku pouri.

Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.

Nau hoki ahau i rere ai na waenganui atu i te ropu: na toku Atua hoki i pekea ai e ahau te taiepa.

Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.

Tena ko te Atua, tika tonu tona ara: kua oti tana kupu te whakamatau; he whakangungu rakau ia ki te hunga katoa e whakawhirinaki ana ki a ia.

Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?

Ko wai oti te Atua, ki te kahore a Ihowa? Ko wai hoki he kamaka, ki te kahore to tatou Atua?

Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.

Ko te Atua, nana ahau i whitiki ki te kaha, i mea kia tino tika toku ara.

Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.

Ko ia hei mea i oku waewae kia rite ki o te hata: mana hoki ahau e whakatu ki runga ki oku wahi tiketike.

Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.

Ko ia hei whakaako i oku ringa ki te whawhai, a whati ana te kopere parahi i oku ringa.

Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.

Kua homai ano e koe ki ahau te whakangungu rakau o tau whakaoranga: puritia ana ahau e tou ringa matau whakanuia ana e tou whakaaro mahakai.

Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.

I whakanuia e koe oku takahanga i raro i ahau; te paheke oku waewae.

Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.

Ka arumia e ahau oku hoariri, mau iho i ahau; e kore ahau e tahuri mai, a ngaro noa ratou.

Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.

Maru ana ratou i ahau, te kaha te whakatika: hinga ana ki raro i oku waewae.

Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.

Nau hoki ahau i whitiki ki te kaha mo te whawhai: piko ana i a koe ki raro i ahau te hunga e whakatika mai ana ki ahau.

Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.

Kua meinga e koe kia tahuri mai nga tuara o oku hoariri ki ahau, kia hautopea ai e ahau te hunga e kino ana ki ahau.

He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.

I karanga ratou, heoi kahore he kaiwhakaora: ki a Ihowa, otira kihai i whakahoki kupu ki a ratou.

Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.

Na ka tukia ratou e ahau a rite noa ratou ki te puehu e puhia ana e te hau: akiritia atu ana ratou ki waho, ano he paru no te huarahi.

Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.

Kua whakaorangia ahau e koe i nga ngangautanga a te iwi; kua meinga e koe hei rangatira mo nga tauiwi: hei apa moku te iwi kahore i matauria e ahau.

Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.

Kia rongo kau te taringa ki ahau, ka kakama tonu mai ratou ki ahau; ko nga tangata iwi ke ngohe kau ki ahau.

Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.

Ka memeha haere nga tangata iwi ke: ka puta wehi mai hoki i roto i o ratou kuhunga.

Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!

E ora ana a Ihowa; kia whakapaingia hoki toku kamaka, kia whakanuia te Atua o toku whakaoranga:

Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;

Ko te Atua, mana nei e rapu he utu moku, mana e pehi nga iwi ki raro i ahau.

Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.

Mana ahau e mawhiti ai i oku hoariri, ae ra, mau ahau e mea kia teitei ake i te hunga e whakatika mai ana ki ahau; ka whakaorangia ahau e koe i te tangata tutu.

Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,

Mo konei ka whakawhetai ahau ki a koe, e Ihowa, i waenganui i nga tauiwi: ka himene ki tou ingoa.

Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.

He nui nei tana whakaora i tana kingi; e whakaputa aroha ana ki tana tangata i whakawahi ai, ki a Rawiri ratou ko ona uri ake ake.