Psalms 120

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

He waiata; he pikitanga. I tangi, ahau ki a Ihowa i toku matenga; a i whakahoki kupu mai ia ki ahau.

Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

E Ihowa, whakaorangia toku wairua i te ngutu teka, i te arero hianga.

Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Ko te aha e hoatu ki a koe? ko te aha hoki e tapiritia atu mau, e te arero hianga?

Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

Ko nga pere koi a te hunga nunui, me nga waro hunipa.

Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Aue, toku mate, to te manene i Meheke, toku hoki e noho nei i nga teneti o Kerara!

Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Kua roa te nohoanga tahitanga o toku wairua ki te tangata e kino ana ki te ata noho.

Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.

Mo te ata noho ahau, engari ka korero ahau, ka anga ratou ka whawhai.