Psalms 102

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

He inoi na te ngakau mamae, i a ia e pehia ana, a maringi a wai ana tana tangi ki te aroaro o Ihowa. Whakarongo ki taku inoi, e Ihowa, kia puta atu taku tangi ki a koe.

Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

Kaua e huna tou mata ki ahau i te ra e pouri ai ahau; whakatitahatia mai tou taringa ki ahau: hohoro te whakahoki kupu mai ki ahau i te ra e karanga ai ahau.

Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

Ka memeha hoki oku ra ano he paoa: ka kaia oku wheua ano he motumotu.

Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

Kua pakia toku ngakau, kua memenge, ano he tarutaru; i wareware ai ahau ki te kai i taku taro.

Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

Piri tonu oku iwi ki toku kiri i toku reo aue.

Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

He rite ahau ki te matuku i te koraha, ki te koukou i te wahi mokemoke.

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

Mataara tonu ahau; toku rite kei te pihoihoi mokemoke i runga i te tuanui.

Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

E tawai ana oku hoariri ki ahau i te ra roa; ko te hunga e porangirangi ana mai ki ahau, ko ahau ta ratou oati.

Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

Kainga ana e ahau te pungarehu ano he taro: whakananua iho toku wai inu ki te roimata.

Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

I tou riri hoki, i tou weriweri; nau hoki ahau i hapai ake, a taia atu ano ahau e koe.

Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

He rite oku ra ki te atarangi e whakawairua kau ana: a kua memenge ahau ano he tarutaru.

Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

Ko koe ia, e Ihowa, ka mau tonu ake ake, ka maharatia ano koe e nga whakatupuranga katoa.

Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

Tera koe e whakatika, e aroha ki a Hiona; kua taka mai hoki te wa, ae ra, te tino wa, hei atawhainga i a ia.

Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

E manakohia ana hoki e au pononga ona kohatu, e awangawanga ana ki tona puehu.

Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

Penei ka wehingia te ingoa o Ihowa e nga tauiwi, tou kororia hoki e nga kingi katoa o te whenua.

Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

Na Ihowa hoki i hanga a Hiona, kua kitea ia i tona kororia.

Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

Kua tahuri ia ki te inoi a te rawakore: kihai i whakahawea ki ta ratou inoi.

Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

Ka tuhituhia tenei mo to muri whakatupuranga: a ka whakamoemiti ki a Ihowa te iwi meake hanga.

Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

Mona i titiro iho i te tiketike o tona wahi tapu: i titiro iho a Ihowa i te rangi ki te whenua;

Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

Ki te whakarongo ki te aue a te herehere, ki te wewete i te hunga kua motuhia mo te mate;

Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

Kia whakapuakina ai te ingo o Ihowa i Hiona, me te whakamoemiti ki a ia i Hiruharama;

Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

I te huihuinga o nga iwi, o nga kingitanga, ki te mahi ki a Ihowa.

Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

Whakangoikoretia iho e ia toku kaha i te ara: kua torutoru i a ia oku ra.

Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

I mea ahau, E toku Atua, kaua ahau e tangohia i waenganui o oku ra: kei nga whakatupuranga katoa ou tau.

Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

Nonamata te whenua i whakaturia ai e koe, a he mahi nga rangi na ou ringa.

Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

Ko era e hemo atu, ko koe ia e mau tonu: ae ra, ka tawhitotia katoatia me he weweru; ka whakaputaia ketia ratou e koe ano he kakahu, a ka whakaputaia ketia.

Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

Ko koe ia, ko koe tonu, kahore hoki he mutunga o ou tau.

Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.

Ka whai nohoanga nga tama a au pononga, ka pumau o ratou uri ki tou aroaro.