Proverbs 9

Viisaus rakensi huoneensa, ja vuoli siihen seitsemän patsasta,
Kua oti i te whakaaro nui tetahi whare mona te hanga, e whitu nga pou kua oti te tarai e ia:
Ja teurasti teuraansa, sekoitti viinansa ja valmisti pöytänsä,
Kua oti ana kararehe te patu e ia; whakananu rawa tana waina; kua oti ano tana tepu te whakapai.
Ja lähetti piikansa, korkeista kaupungin saleista kutsumaan:
Kua unga e ia ana kotiro, e karanga ana ia i runga i nga wahi tiketike rawa o te pa.
Joka tyhmä on, hän tulkaan tänne; ja hulluille sanoi hän:
Ki te mea he kuware tetahi, me peka mai ia ki konei: ko te tangata maharakore, ko tana kupu tenei ki a ia,
Tulkaat ja syökäät minun leivästäni, ja juokaat viinaa, jonka minä sekoitin.
Haere mai, kainga taku taro, inumia hoki te waina kua oti nei te whakananu e ahau.
Hyljätkää hullu meno, niin te saatte elää, ja käykää ymmärryksen tiellä.
Kati ra, e te hunga kuware, kia ora ai koutou; haere hoki i te ara o te matauranga.
Joka pilkkaajaa kurittaa, hän saa häpiän, ja joka jumalatointa nuhtelee, hän häväistään.
Ko ia e papaki ana i te tangata whakahihi, ka whakama; a ko ia e riri ana i te tangata kino, ka piri mai he he ki a ia.
Älä rankaise pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi: nuhtele viisasta, ja hän rakastaa sinua.
Kaua e riria te tangata whakahi, kei kino ia ki a koe: riria ko te tangata whakaaro nui, a ka aroha ia ki a koe.
Anna viisaalle, niin hän viisaammaksi tulee: opeta vanhurskasta, niin hän opissaan etenee.
Hoatu te mohio ki te tangata whakaaro nui, a ka neke ake ona whakaaro; whakaakona te tangata tika, a ka nui ake tona mohio.
Viisauden alku on Herran pelko, ja pyhäin tieto on ymmärrys.
Ko te timatanga o te whakaaro nui ko te wehi ki a Ihowa; ko te matauranga, ko te mohio ki te Mea Tapu.
Sillä minun kauttani sinun päiväs enennetään, ja ikäs vuodet lisätään.
Maku hoki ka maha ai ou ra, maku ka neke ake ai nga tau e ora ai koe.
Jos sinä olet viisas, niin sinä itselles viisas olet; mutta jos sinä olet pilkkaaja, niin sinä itse sen kannat.
Ki te nui ou whakaaro, mou ano ou whakaaro nui; ki te whakahi koe, mau anake tau pikaunga.
Hullu, huikentelevainen vaimo, mieletöin ei tiedä mitään,
Ko te wahine wairangi, he mangai nui ia; he kuware ia, kahore ona mohio ki te aha, ki te aha.
Istuu huoneensa ovella, korkialla istuimella, ylimmäisessä siassa kaupungissa,
Noho ana ia i te kuwaha o tona whare i runga i te nohoanga i nga wahi tiketike o te pa;
Että hän houkuttelis kaikkia, jotka siitä käyvät ohitse, ja tietänsä vaeltavat:
Kia karanga atu ai ia ki nga tangata e haere ana i te ara, e maro tonu ana o ratou huarahi,
Se joka tyhmä on, hän tulkoon tänne; ja hullulle sanoo hän:
Ko te kuware, peka mai ki konei; tena ko te tangata whakaarokore, ko tana kupu tenei ki a ia,
Varastettu vesi on makia, ja salattu leipä suloinen;
He reka te wai tahae, a he ahuareka te taro kai huna.
Vaan ei hän tiedä, että siellä kuolleet ovat: hänen vieraansa ovat helvetin syvyydessä.
Te mohio ia kei reira nga tupapaku; kei te reinga riro ana i karanga ai.