Proverbs 7

Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.

E taku tama, puritia aku kupu, huna aku whakahau ki roto ki a koe.

Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.

Puritia aku whakahau, a ka ora; taku ture, ano ko te whatupango o tou kanohi.

Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.

Herea ki ou maihao; tuhituhia, ko tou ngakau ano hei papa.

Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,

Ki atu ki te whakaaro nui, He tuahine koe noku; kiia hoki te matauranga ko tou whanaunga wahine:

Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.

Kia ai enei hei tiaki i a koe kei he i te wahine ke, i te wahine ke, he korero whakapati nei ana.

Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.

I titiro atu hoki ahau i te matapihi o toku whare i roto i toku whakakahokaho;

Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;

A i matakitaki ahau i roto i nga kuware, i kite i roto i nga taitama, i tetahi tamaiti kahore rawa he whakaaro,

Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.

E haere ana i te ara i te wahi tata e piko atu ai ki a ia, a haere ana ia i te ara ki tona whare.

Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:

I te kakarauritanga, i te ahiahi o te ra, i te titiwhatanga o te po, i te pouri kerekere.

Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,

Na, kua tutaki tetahi wahine ki a ia, he kakahu puremu tona, he ngakau hianga.

Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.

He mangai koroki tona, he tohetohe; ko ona waewae, kahore e tau ki tona whare:

Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.

Inaianei kei nga ara ia, inamata kei nga waharoa, e tauwhanga ana i nga kokinga katoa.

Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:

Koia i hopukia ai ia e ia, kei te kihi i a ia, a ka mea atu ki a ia, me te whakatoi ano i tona mata,

Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:

He patunga mo te pai kei ahau; no tenei ra nei ahau i whakamana ai i aku kupu taurangi;

Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.

Koia ahau i haere mai ai ki te whakatau i a koe, ki te ata rapu i tou mata, a ka kitea nei koe e ahau.

Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,

Ko toku moenga kua horahia e ahau, whakapaipai rawa ki te kaitaka, ki nga kakahu purepure no te rinena o Ihipa.

Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.

Kua ruia e ahau toku moenga ki nga mea whakakakara, ki te maira, ki te aroe, ki te hinamona.

Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.

Haere mai, kia whaowhina taua ki te aroha, a ao noa; kia ora o taua ngakau i te aroha.

Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.

Kahore hoki taku tane i te whare: kua riro ia, he haere tawhiti:

Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.

I maua atu e ia he putea moni i tona ringa; ka hoki mai ano ia i te kowhititanga o te marama.

Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.

He maha no ana korero whakawai, riro ana ia i a ia ki tana; na te whakapati a ona ngutu ka kumea atu ia e ia.

Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.

Haere tonu ia i muri i a ia, ano he kau e haere ana kia patua, he kuware ranei e haere ana ki nga rakau here waewae e whiua ai te he;

Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.

A tu noa te tao ki tona ate puta rawa; rite tonu ia ki te manu e hohoro ana ki te mahanga, te mohio he matenga tera mona.

Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.

No reira, e aku tamariki, whakarongo ki ahau, maharatia nga kupu a toku mangai.

Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.

Kei peau ke tou ngakau ki ona ara, kei kotiti ke ki ona huarahi.

Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.

He tokomaha hoki nga tangata i tu, i hinga i a ia, ae ra, he ope nui rawa tana i patu ai.

Hänen huoneensa ovat helvetin tiet, jotka menevät alas kuoleman kammioihin.

He huarahi tona whare ki te reinga, e anga ana ki raro ki nga ruma o te mate.