Proverbs 31

Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:

Ko nga kupu a Kingi Remuera; ko te poropititanga i whakaakona ai ia e tona whaea.

Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!

He aha, e taku tama? He aha, e te tama a toku kopu? A he aha, e te tama a aku kupu taurangi?

Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.

Kaua e hoatu tou kaha ki nga wahine, ou ara hoki ki te mea whakangaro o nga kingi.

Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,

Ehara ma nga kingi, e Remuera, ehara ma nga kingi te inu waina; ehara hoki ma nga rangatira te mea, Kei hea he wai kaha?

Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.

Kei inu ratou, a ka wareware ki te ture, a ka whakapeau ke i te whakawa o te tangata e tukinotia ana.

Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,

Hoatu he wai kaha ma te tangata e tata ana te marere, he waina hoki ki nga wairua pouri:

Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.

Tukua ia kia inu, kia wareware ai ki tona rawakore, a kore ake he mahara ki ona mate.

Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.

Kia puaki tou mangai mo te wahangu, i te whakawakanga o te hunga katoa kua waiho mo te mate.

Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.

Kia puaki tou mangai, whakaritea te whakawa i runga i te tika, tohea te tohe a te ware, a te rawakore.

Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:

Ko wai e kite i te wahine e u ana tona pai? Ko tona utu hoki kei runga noa atu i to nga rupi.

Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.

Ka whakapono te ngakau o tana tane ki a ia, a kahore ona hapanga i te taonga.

Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.

He pai tana e mea ai ki a ia, kahore hoki he kino, i nga ra katoa e ora ai ia.

Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.

E kimi ana ia i te huruhuru hipi, i te muka, a ka ngakau nui te mahi a ona ringa.

Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.

Ko tona rite kei nga kaipuke o nga kaihokohoko; e mauria mai ana e ia tana kai i tawhiti.

Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.

E maranga ana hoki ia i te mea e po tonu ana, a hoatu ana e ia he kai ma tona whare, he mahi hoki e rite ana ma ana kotiro.

Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.

E whakaaroaro ana ia ki tetahi mara, a ka hokona e ia: whakatokia ana e ia he mara waina, he hua na ona ringa.

Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.

E whitiki ana ia i tona hope ki te kaha, e mea ana i ona takakau kia pakari.

Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.

Ka kite ia he pai tana i hokohoko ai: e kore tana rama e mate i te po.

Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.

Ka totoro atu ona ringa ki te mea takai miro, ka pupuri ona ringa ki te pou muka.

Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.

Ka wherahia tona ringa ki te ware; ae ra, ka totoro atu ona ringa ki te rawakore.

Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.

E kore ia e wehi i te hukarere mo tona whare; no te mea kua kakahuria tona whare katoa ki te ngangana.

Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.

Oti ake i a ia te whatuwhatu he whariki mona; he rinena pai, he papura ona kakahu.

Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.

E mohiotia ana tana tane i nga kuwaha, ina noho tahi ia ki nga kaumatua o te whenua.

Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.

E hanga ana e ia he rinena pai, a hokona atu ana; e hoatu ana e ia he whitiki ki nga kaihoko.

Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.

He kaha, he honore ona kakahu; a e kata ana ia ki nga ra o muri atu.

Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.

He nui ona whakaaro ina puaki tona mangai; kei tona arero te ture o te atawhai.

Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.

Ka ata tirohia e ia nga ara o tona whare, e kore ano ia e kai i te taro o te mangere.

Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:

Ka whakatika ana tamariki, a he kupu manaaki ta ratou mona; Tana tane hoki, ka whakamoemiti ano ia ki a ia, ka mea:

Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.

He tokomaha nga tamahine i u te pai o ta ratou mahi, otiia hira ake tau i a ratou katoa.

Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.

He mea teka noa te manako, he mea horihori te ataahua: tena ko te wahine e wehi ana i a Ihowa, ko ia e whakamoemititia.

Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.

Hoatu ki a ia o nga hua o ona ringa; a ma ana mahi ia e whakamoemiti i nga kuwaha.