Nehemiah 8

Sitte kokoontui kaikki kansa niinkuin yksi mies sille kadulle, joka on Vesiportin edessä, ja sanoivat Esralle, kirjanoppineelle, että hän tois Moseksen lakikirjan, jonka Herra oli Israelille käskenyt.

Na ka huihui te iwi katoa, ano he tangata kotahi, ki te marae i te kuwaha wai, a ka mea ki a Etera karaipi kia mauria mai te pukapuka o te ture a Mohi, o tera i whakahaua e Ihowa ki a Iharaira.

Ja Esra pappi toi lakikirjan kansan eteen, sekä miesten että vaimoin, ja kaikkein jotka ymmärtää ja kuulla taisivat, ensimäisenä päivänä seitsemättä kuuta.

Na ka mauria mai e Etera tohunga te ture ki te aroaro o te whakaminenga, o te tane, o te wahine, o te hunga katoa e mohio ana ki te whakarongo, i te ra tuatahi o te whitu o nga marama.

Ja hän luki siitä kadulla Vesiportin edessä aamusta hamaan puolipäivään asti miesten ja vaimoin edessä, ja jokaisen joka ymmärtää taisi; ja kaiken kansan korvat olivat lakikirjaan käännetyt.

A ka korerotia e ia i te marae i te kuwaha wai, i te ata iho a taea noatia a waenganui o te ra, i te aroaro o nga tane, o nga wahine, o te hunga whai whakaaro; na tau tonu mai nga taringa o te iwi katoa ki te pukapuka o te ture.

Ja Esra, kirjanoppinut, seisoi korkialla puuistuimella, jonka he sitä varten olivat tehneet; ja Mattitia, Sema, Anaja, Uria, Hilkia ja Maeseja seisoivat hänen vieressänsä hänen oikialla puolellansa; ja hänen vasemmalla puolellansa seisoivat Pedaja, Misael, Malkia, Hasum, Hasbaddana, Sakaria ja Mesullam.

I tu ano a Etera karaipi i runga i te turanga rakau i hanga nei hei mea pera, me te tu ano a Matitia, a Hema, a Anaia, a Uria, a Hirikia, a Maaheia ki tona taha ki matau, a ki tona taha ki maui ko Peraia, ko Mihaera, ko Marakia, ko Hahumu, ko Hah aparana, ko Hakaraia, ko Mehurama.

Ja Esra avasi kirjan kaiken kansan edessä; sillä hän seisoi ylempänä kaikkea kansaa. Ja kuin hän sen avasi, niin seisoi kaikki kansa.

Na wherahia ana e Etera te pukapuka i te aroaro o te iwi katoa; i runga ake hoki ia i te iwi katoa; a i tana wherahanga, tu ana te iwi katoa.

Ja Esra kiitti Herraa, suurta Jumalaa, ja kaikki kansa vastasi nostetuilla käsillä: amen! ja he kumarsivat ja rukoilivat Herraa kasvoillansa maassa.

Na ka whakapai a Etera ki a Ihowa, ki te Atua nui; a ka whakahokia e te iwi katoa, Amine, Amine, me te ara ano o ratou ringa: na tuohu ana ratou, koropiko ana ki a Ihowa, me te ahu ano nga kanohi ki te whenua.

Ja Jesua, Bani, Serebia, Jamin, Akub, Sabtai, Hodija, Maeseja, Kelita, Asaria, Josabad, Hanan, Pelaja ja Leviläiset opettivat kansan lakia ymmärtämään; ja kansa seisoi alallansa.

Ko Hehua ano, ko Pani, ko Herepia, ko Iamini, ko Akupu, ko Hapetai, ko Horiia, ko Maaheia, ko Kerita, ko Ataria, ko Iotapara, ko Hanana, ko Peraia, me nga Riwaiti, kei te whakamarama i te iwi ki te ture: tu tonu hoki tera te iwi.

Ja he lukivat Jumalan lakikirjan selkiästi ja niin ymmärrettävästi, että he ymmärsivät, mitä luettiin.

A marama tonu ta ratou korero i te pukapuka o te ture, me te whakaatu ano i nga tikanga, me te whakamarama ano i a ratou i te korerotanga.

Ja Nehemia, joka on Tirsata, ja Esra pappi, kirjanoppinut, ja Leviläiset jotka kansan opettivat ymmärtämään, sanoivat kansalle: tämä päivä on pyhä Herralle teidän Jumalallenne: älkäät murehtiko ja älkäät itkekö! sillä kuin kansa kuuli lain sanat, niin he kaikki itkivät.

Na ka mea a Nehemia, ko ia nei te kawana, a Etera tohunga, te karaipi, me nga Riwaiti i whakaako nei i te iwi, ki te iwi katoa, He ra tapu tenei na Ihowa, na to koutou Atua; kaua e tangi, kaua e pouri. I te tangi hoki te iwi katoa i to ratou rong onga i nga kupu o te ture.

Ja hän sanoi heille: menkäät ja syökäät lihavaa, ja juokaat makiaa, ja lähettäkäät niille myös osa, joilla ei mitään ole valmistettu; tämä päivä on pyhä meidän Herrallemme, sentähden älkäät murehtiko; sillä Herran ilo on teidän väkevyytenne.

Katahi ia ka mea ki a ratou, Haere, kainga nga mea momona, inumia nga mea reka, hoatu ano etahi wahi kia kawea ma te hunga kahore nei i taka he mea ma ratou; he ra tapu hoki tenei na to tatou Ariki; kaua hoki e pouri; kei te koa hoki ki a Ihowa he kaha mo koutou.

Ja Leviläiset vaikittivat kaiken kansan ja sanoivat: olkaat ääneti, sillä tämä päivä on pyhä, älkäät murehtiko!

Heoi i whakamarie nga Riwaiti i te iwi katoa, i mea, Whakarongoa; he tapu hoki te ra nei, kaua hoki e pouri.

Ja kaikki kansa meni syömään ja juomaan, ja lähettämään osia ulos, ja tekivät suuren ilon; sillä he olivat ymmärtäneet ne sanat, jotka heille olivat ilmoitetut.

Na haere ana te iwi katoa ki te kai, ki te inu, ki te hoatu i etahi wahi ma etahi, ki te whakanui i te hari, no ratou ka mohio ki nga kupu i whakapuakina nei ki a ratou.

Toisena päivänä tulivat ylimmäiset isät kaikesta kansasta, papit ja Leviläiset kokoon, Esran kirjanoppineen tykö, oppimaan lain sanoja.

Na i te rua o nga ra ka huihui nga ariki o nga whare o nga matua o te iwi katoa, ratou ko nga tohunga, ko nga Riwaiti, ki a Etera karaipi, kia mohiotia ai nga kupu o te ture.

Ja he löysivät laissa kirjoitetun, että Herra oli käskenyt Moseksen kautta Israelin lasten asua lehtimajoissa seitsemännen kuun juhlalla.

Na ka kitea he mea i tuhituhia ki te ture i whakahaua e Ihowa, ara e Mohi, mo nga tama a Iharaira kia noho ki nga tihokahoka i te hakari i te whitu o nga marama;

Ja he antoivat sen julkisesti ilmoittaa ja kuuluttaa kaikissa kaupungeissansa ja Jerusalemissa, ja sanoa: menkäät ulos vuorelle ja tuokaat öljypuun oksia, balsamipuun oksia, myrrhamipuun oksia, palmupuun oksia ja paksuista puista oksia, tehdäksenne majoja, niinkuin kirjoitettu on.

Kia karanga nui hoki, kia paku te reo ki o ratou pa katoa, ki Hiruharama hoki, kia mea, Haere ki te maunga, tikina he rau oriwa, he rau rakau hinu, he rau ramarama, he rau nikau, he rau rakau rau maha, hei hanga mo nga tihokahoka, kia rite ai ki te mea i tuhituhia.

Ja kansa menivät ulos ja toivat, ja tekivät itsellensä lehtimajoja, jokainen kattonsa päälle ja kartanoihinsa, ja Jumalan huoneen kartanoihin, ja Vesiportin kadulle, ja Ephraimin portin kadulle.

Heoi kua puta te iwi ki waho, kei te tiki, hanga ana e ratou he tihokahoka mo ratou ki te tuanui o te whare o tenei, o tenei, ki o ratou marae, ki nga marae ano o te whare o te Atua, ki te marae i te kuwaha wai, ki te marae i te kuwaha o Eparaim a.

Ja kaikki kansa, joka palannut oli vankeudesta, teki lehtimajoja ja asui niissä; sillä ei Israelin lapset niin olleet tehneet hamasta Josuan Nunin pojan ajasta niin siihen päivään asti. Ja siinä oli sangen suuri ilo.

Na kua hanga he tihokahoka e te whakaminenga katoa o te hunga i hoki mai i te whakarau, a noho ana i raro i nga tihokahoka; kihai hoki nga tama a Iharaira i pera, o nga ra ano i a Hohua tama a Nunu a taea noatia taua ra. A nui atu te koa.

Ja luettiin joka päivä Jumalan lakikirjaa, ensimmäisestä päivästä niin viimeiseen. Ja he pitivät juhlaa seitsemän päivää ja kahdeksantena päivänä päätöksen, tavan jälkeen.

I korerotia ano e ia te pukapuka o te ture a te Atua i tenei ra, i tenei ra, i te ra tuatahi a tae noa ki te ra whakamutunga. Na e whitu nga ra i mahi ai ratou i te hakari, a i te waru o nga ra, ko te huihuinga nui, ko te mea i whakaritea.