Isaiah 58

Huuda rohkiasti, älä säästä, korota äänes niinkuin basuna, ja ilmoita minun kansalleni heidän ylitsekäymisensä, ja Jakobin huoneelle heidän syntinsä.

Kia rahi te karanga, kaua e kaiponuhia, kia rite ki te tetere te nui o tou reo, whakaaturia ki taku iwi to ratou poka ke, o ratou hara ki te whare o Hakopa.

Minua tosin he etsivät joka päivä, tahtovat tietää minun tietäni, niinkuin se kansa, joka jo vanhurskauden tehnyt on, ja ei ole heidän Jumalansa oikeutta hyljännyt. He kysyvät minulta oikiaa tuomiota, ja tahtovat lähestyä Jumalaa.

He rapu ano ia ta ratou i ahau i tenei ra, i tenei ra, e ahuareka ana hoki ki te mohio ki aku ara: me te mea he iwi e mahi ana i te tika, a kihai i whakarere i te whakaritenga a tona Atua, e ui ana ratou ki ahau ki nga whakaritenga o te tika, e a huareka ana ki te awhi ki te Atua.

Miksi me paastoamme, ja et sinä sitä katso? miksi me ruumistamme vaivaamme, ja et sinä sitä tahdo tietää? Katso, kuin te paastootte, niin te teette teidän tahtonne, ja vaaditte kaikkia teidän velvollisianne.

Ko ta ratou ki, he aha matou i nohopuku ai, a kahore koe e titiro mai? he aha matou i whakapouri ai i o matou wairua, te mohio mai koe? Nana, i te ra e nohopuku ai koutou e kitea ana e koutou te ahuareka mo koutou ano; e akiakina ana hoki e kouto u a koutou whakamauiui katoa.

Katso, te paastotte toraksi ja riidaksi, pieksätte rusikalla jumalattomasti. Älkäät paastotko niinkuin te nyt teette, että teidän parkunne kuuluu korkeuteen.

Nana, ko ta koutou nohopuku, hei mea totohe, hei mea ngangare, kia moto ai ki te ringa o te kino: kahore koutou i nohopuku i tenei ra hei mea kia rangona ai to koutou reo i runga.

Pitäiskö se oleman senkaltainen paasto, jonka minä valitsen: että ihminen ruumistansa päivällä vaivaa eli kallistaa päänsä niinkuin kaisla, taikka säkissä eli tuhassa makaa, senkö te paastoksi kutsutte, ja Herran otolliseksi päiväksi?

Ko taku nohopuku ianei tenei i whiriwhiri ai? he ra e whakapouri ai te tangata i tona wairua? He tuohu koia no te mahunga o te tangata, ano he kakaho? he whariki i te kakahu taratara, i te pungarehu, ki raro i a ia? E kiia ranei tenei e koe he no hopuku, he ra e manakohia ana e Ihowa?

Mutta tämä on paasto, jonka minä valitsen: laske ne vallallensa, jotka vääryydellä sidotut ovat, päästä raskautetut irralle, laske vaivatut vapaaksi, ota pois kaikkinainen kuorma.

He teka ianei ko te nohopuku tenei i whiriwhiria e ahau? kia whakatangorotia nga here a te kino, kia wetekina nga paihere o te ioka, kia tukua te hunga e tukinotia ana kia haere noa atu, kia wawahia e koutou nga ioka katoa?

Taita isoovalle leipäs, vie raadolliset kulkiat huoneesees: kuin sinä näet alastoman, niin vaateta häntä, ja älä käännä itsiäs pois lihas tyköä.

He teka ianei ko te tuwha i tau taro ma te tangata e mate ana i te kai, ko te mau mai ki tou whare i nga rawakore i peia atu? kia hipokina hoki te tangata e tu tahanga ana, ina kitea e koe; kia kaua hoki e huna i a koe i ou kikokiko ake?

Silloin sinun valkeutes puhkee paistamaan niinkuin aamurusko, ja sinun parannukses on nopiasti kasvava; ja sinun vanhurskautes vaeltaa sinun edelläs. ja Herran kunnia on sinun korjaava.

Ko reira tou marama puta ai, ano ko te puaotanga, ka hohoro ano ou mate te mahu; ka haere tou tika ki mua i a koe, ko te kororia ano o Ihowa hei hiku mou.

Silloin sinä rukoilet, ja Herra kuulee sinun rukoukses; ja koska sinä huudat, niin hän sanoo: katso, tässä minä olen. Ellet sinä ketään tykönäs raskauta, eli sormellas osoita, taikka pahasti puhu.

Ko reira koe karanga ai, a ka whakahoki kupu mai a Ihowa; ka tangi koe, a ka mea ia, Tenei ahau. Ki te whakarerea atu e koe te ioka i waenganui i a koe, te kokirihanga atu o te maihao, me te korero kino;

Jos avaat sydämes isoovaiselle, ja ravitset raadolliset sielut; niin sinun valkeutes on pimiässä koittava, ja sinun hämäräs on oleva niinkuin puolipäivä.

Ki te mea ano ka whai ngakau koe ki te tangata matekai, a ka makona i a koe te wairua e pehia ana e te mamae; ko reira tou marama puta ai i roto i te pouri, ka rite hoki tou pouri ki te poutumaro:

Ja Herra johdattaa aina sinua, ja ravitsee sielus poudalla, ja sinun luus vahvistaa; ja sinä olet oleva niinkuin kasvatettu yrttitarha ja niinkuin lähde, josta ei koskaan vesi puutu.

Ka arahina tonutia ano koe e Ihowa, ka makona ano tou wairua i a ia i nga wahi kore wai, ka whakakahangia ano ou whenua; a ka rite koe ki te kari kua oti te whakamakuku ki te wai, ki te puna hoki e pupu ake ana, e kore nei ona wai e poto.

Ja se rakennetaan sinulta, joka kauvan on autiona ollut, ja sinä lasket perustuksen, joka pysyy ijankaikkisesti; ja sinä pitää kutsuttaman rauvenneen tukiaksi, ja teiden parantajaksi, että siinä saataisiin asua.

Ka hanga ano e ou uri nga wahi kua ururuatia noatia ake; ka ara ano i a koe nga turanga o nga whakapaparanga maha; a ka huaina koe, Ko te kaihanga o te taiepa pakaru, Ko te kaiwhakahou o nga wahi i nga ara hei nohoanga.

Jos sinä käännät jalkas sabbatista pois, niin ettes tee sinun tahtoas minun pyhäpäivänäni, niin se pitää iloiseksi sabbatiksi kutsuttaman, Herran kunnialliseksi pyhäksi; sillä niin sinä häntä ylistät, kuin et tee sinun teitäs, etkä niistä löydetä, jotka sinulle kelpaavat, eli mitä sinä puhut.

Ki te tahuri atu tou waewae i te hapati, i te mea i tau i pai ai i taku ra tapu, a ka kiia e koe te hapati he ahurareka, he tapu no Ihowa, he mea honore, a ka whakahonoretia ia e koe, ka kore hoki e mahi i ou ara ake, e kite i au ake e ahuareka ai, e korero i au korero ake:

Silloin on sinulla ilo oleva Herrassa, ja minä ylennän sinun maan kukkulain päälle, ja tahdon sinua ruokkia Jakobin sinun isäs perimisestä; sillä Herran suu on sen puhunut.

Katahi koe ka whai oranga ngakau i roto i a Ihowa; ka meinga ano e ahau nga wahi tiketike o te whenua hei hoiho mou; ka whangaia hoki koe ki te wahi tupu a tou papa, a Hakopa: na te mangai hoki o Ihowa te kupu.