Ezra 8

Nämät ovat niiden isäin päämiehet, ja heidän polvilukunsa, jotka läksivät minun kanssani Babelista kuningas Artahsastan hallitessa:

Na ko nga upoko enei o nga whare o o ratou matua, ko nga whakapaparanga ano enei o te hunga i haere atu hei hoa moku i Papurona, i te kingitanga o Kingi Arataherehe.

Pinehaan pojista, Gersom; Itamarin pojista, Daniel; Davidin pojista, Hattus;

O nga tama a Pinehaha; ko Kerehoma: o nga tama a Itamara: ko Raniera: o nga tama a Rawiri; ko Hatuhu.

Sekanian pojista, Paroksen lapsista, Sakaria, ja hänen kanssansa luettu sata ja viisikymmentä miestä;

O nga tama a Hekania, o nga tama a Paroho; ko Hakaraia: na, ko nga tane i taua ngatahitia me ia, he mea whakapapa, kotahi rau e rima tekau.

Pahatmoabin pojista, Eljoenai Serahian poika, ja hänen kanssansa kaksisataa miestä;

O nga tama a Pahata Moapa; ko Erihoenai tama a Terahia; na, ko ona hoa, e rua rau nga tane.

Sekanian pojista, Jehasielin poika, ja hänen kanssansa kolmesataa miestä;

O nga tama a Hekania; ko te tama a Tahatiere; na, ko ona hoa, e toru rau nga tana.

Adinin pojista, Ebed Jonatanin poika, ja hänen kanssansa viisikymmentä miestä;

O nga tama ano hoki a Arini; ko Epere tama a Honatana; na, ko ona hoa, e rima tekau nga tane.

Elamin pojista, Jesaia Atalian poika, ja hänen kanssansa seitsemänkymmentä miestä;

Na, o nga tama a Erama, ko Ihaia tama a Ataria; na, ko ona hoa, e whitu tekau nga tane.

Sephatian pojista, Sebadia Mikaelin poika, ja hänen kanssansa kahdeksankymmentä miestä;

O nga tama a Hepatia; ko Teparia tama a Mikaera; na, ko ona hoa, e waru tekau nga tane.

Joabin pojista, Obadia Jehielin poika ja hänen kanssansa kaksisataa ja kahdeksantoistakymmentä miestä;

O nga tama a Ioapa; ko Oparia tama a Tehiere; na, ko ona hoa, e rua rau kotahi tekau ma waru nga tane.

Selomitin pojista, Josiphian poika, ja hänen kanssansa sata ja kuusikymmentä miestä;

O nga tama a Heromiti; ko te tama a Tohipia; na, ko ona hoa, kotahi rau e ono tekau nga tane.

Bebain pojista, Sakaria Bebain poika, ja hänen kanssansa kahdeksankolmattakymmentä miestä;

O nga tama a Pepai; ko Hakaraia tama a Pepai; na, iko ona hoa, e rua tekau ma waru nga tane.

Asgadin pojista, Johanan nuorin poika, ja hänen kanssansa sata ja kymmenen miestä;

Na o nga tama a Atakara; ko Iohanana tama a Hakatana; na, ko ona hoa, kotahi rau kotahi tekau nga tane.

Adonikamin viimeisistä pojista, joiden nimet ovat: Eliphelet, Jehiel ja Semaja, ja heidän kanssansa kuusikymmentä miestä;

Na o nga tama whakamutunga a Aronikama; ko o ratou ingoa enei; ko Eriperete, ko Teiere, ko Hemaia; na, ko o ratou hoa, e ono tekau nga tane.

Bigvain pojista, Utai ja Sabbud ja heidän kanssansa seitsemänkymmentä miestä.

O nga tama ano a Pikiwai; ko Utai, ko Tapuru; na, ko o ratou hoa, e whitu tekau nga tane.

Ja minä kokosin heidät sen virran tykö, joka tulee Ahavaan, ja oleskelimme siinä kolme päivää. Ja kuin minä visusti katselin kansan ja papit, en minä löytänyt yhtäkään Leviläistä.

Na ka huihuia ratou e ahau ki te awa e rere ana ki Ahawa, a noho ana matou i reira e toru nga ra; a, i taku tirohanga i te iwi, i nga tohunga, na kihai tetahi o nga tama a Riwai i kitea e ahau ki reira.

Niin minä lähetin Elieserin, Arielin, Semajan, Elnatanin, Jaribin, Elnatanin, Natanin, Sakarian ja Mesullamin, päämiehet, ja Jojaribin ja Elnatanin, opettajat;

Katahi ahau ka tono kia tikina a Erietere, a Ariere, a Hemaia, a Erenatana, a Iaripi, a Erenatana, a Natana, a Hakaraia, a Mehurama, he upoko enei; a Toiaripi ano a Erenatana, he kaiwhakaako raua.

Ja lähetin ne Iddon tykö, joka oli päämies Kasiphian paikkakunnassa, tuomaan meille palvelioita Jumalamme huoneesen, ja minä panin heidän suuhunsa sanat, mitä heidän piti Iddolle puhuman ja hänen veljillensä Netinimeille Kasiphian paikkakunnassa.

Na ka unga ratou e ahau ki a Iro; ki te upoko o te kainga, o Kahipia; a i hoatu ano e ahau he kupu hei korero ma ratou ki a Iro ratou ko ona teina, ko nga Netinimi, i te kainga, i Kahipia, kia kawea mai ai e ratou he minita ki a matou mo te whar e o to tatou Atua.

Ja he toivat meille, Jumalamme hyvän käden jälkeen meidän ylitsemme, viisaan miehen, Mahelin pojista Levin pojan, Israelin pojan, ja Serebian hänen poikainsa ja veljeinsä kanssa, kahdeksantoistakymmentä;

Na i runga i a matou te ringa pai o to matou Atua, a ka kawea mai e ratou ki a matou he tangata whai whakaaro, no nga tama a Mahari, tama a Riwai, tama a Iharaira; a Herepia ano ratou ko ana tama, ko ona tuakana, teina, kotahi tekau ma waru;

Ja Hasabian ja Jesaian hänen kanssansa, Merarin pojista, hänen veljensä ja heidän poikainsa kanssa kaksikymmentä;

A Hahapia hoki me Ihaia, no nga tama a Merari, ratou ko ona tuakana, teina, me a ratou tama, e rua tekau;

Ja Netinimeistä, jotka David ja päämiehet olivat panneet Leviläisiä palvelemaan, kaksisataa ja kaksikymmentä Netinimiä; kaikki nimeltänsä nimitetyt.

O nga Netinimi ano i whakaritea nei e Rawiri, e nga rangatira, mo nga mahi a nga Riwaiti, e rua rau e rua tekau nga Netinimi; he mea whakahua katoa o ratou ingoa.

Ja minä kuulutin siellä paaston Ahavan virran tykönä, nöyryyttääksemme mieltämme Jumalamme edessä, ja kysyäksemme häneltä oikiaa tietä meille ja meidän lapsillemme ja kaikille meidän kaluillemme.

Katahi ka karangatia e ahau he nohopuku ki reira ki te taha o te awa o Ahawa, kia whakaiti ai matou i a matou ki te aroaro o to matou Atua, kia rapua ai e matou i a ia te ara tika mo matou, mo a matou tamariki, mo o matou taonga katoa.

Sillä en minä rohjennut anoa kuninkaalta sutaväkeä ja huovia varjelemaan meitä tiellä vihollisilta; sillä me olimme sanoneet kuninkaalle, että meidän Jumalamme käsi on hyväksi kaikkein ylitse, jotka häntä etsivät; mutta hänen väkevyytensä ja vihansa on kaikkein niiden päällä, jotka hänen hylkäävät.

I whakama hoki ahau ki te tono ki te kingi i tetahi ropu hoia me etahi kaieke hoiho hei tuara mo matou ki te hoariri i te ara; i korero hoki matou ki te kingi, i mea, Kei runga te ringa o to matou Atua i te hunga katoa e rapu ana i a ia, hei pai mo ratou: otiia ka whawhai tona kaha, me tona riri, ki te hunga katoa e whakarere ana i a ia.

Niin me paastosimme ja rukoilimme meidän Jumalaamme sen edestä; ja hän kuuli meitä.

Na, nohopuku ana matou, rapua ana e matou he tikanga i to matou Atua mo tenei mea, a tahuri mai ana ia ki a matou.

Ja minä valitsin ylimmäisistä papeista kaksitoistakymmentä: Serebian ja Hasabian, ja kymmenen heidän veljistänsä heidän kanssansa;

Na ka motuhia e ahau etahi o nga tohunga kotahi tekau ma rua, a Herepia, a Hahapia, me o ratou teina kotahi tekau.

Ja minä punnitsin heille hopian ja kullan, ja ylennysastiat meidän Jumalamme huoneesen, mitkä kuningas ja hänen neuvonantajansa ja päämiehensä, ja koko Israel, joka saapuvilla oli, olivat antaneet ylennykseksi.

Paunatia ana e ahau te hiriwa, te koura, me nga oko ara te whakahere ki te whare o to matou Atua i homai nei e te kingi ratou ko ana kaiwhakatakoto whakaaro, ko ana rangatira, e Iharaira katoa ano i reira.

Ja punnitsin heidän käteensä hopiaa kuusisataa ja viisikymmentä leiviskää, ja hopia- astioita sata leiviskää, ja sata leiviskää kultaa,

I paunatia ano e ahau ki o ratou ringa te hiriwa e ono rau e rima tekau taranata, nga oko hiriwa kotahi rau taranata; te koura kotahi rau taranata.

Ja kaksikymmentä kultaista maljaa, jotka painoivat tuhannen kultapenninkiä, ja kaksi kallista vaskiastiaa, niin kirkasta kuin kulta.

Me nga peihana koura e rua tekau, kotahi mano tarami te taimaha; me nga oko e rua, he parahi pai, kanapa tonu, rite tonu ki te koura te utu nui.

Ja minä sanoin heille: te olette pyhät Herralle, niin myös ovat astiat pyhät, ja kulta ja hopia on hyvällä mielellä annettu Herralle isäinne Jumalalle.

I mea ano ahau ki a ratou, He tapu koutou ki a Ihowa, he tapu hoki nga oko; he mea whakahere noa ake ano hoki te hiriwa me te koura ma Ihowa, ma te Atua o o koutou matua.

Valvokaat siis ja pitäkäät ne niinkauvan tallella, että te ne jälleen punnitsette ulos pappein ja Leviläisten, päämiesten ja Israelin ylimmäisten isäin edessä, Jerusalemissa, Herran huoneen arkkuihin.

Matapoporetia iho, tiakina, kia paunatia ra ano e koutou ki te aroaro o nga rangatira, o nga tohunga, o nga Riwaiti, o nga rangatira o nga whare o nga matua o Iharaira, ki Hiruharama, i roto i nga ruma o te whare o Ihowa.

Niin papit ja Leviläiset ottivat vastaan punnitun hopian ja kullan ja astiat, viedäksensä Jerusalemiin Jumalamme huoneeseen.

Heoi riro ana i nga tohunga, i nga Riwaiti, te taimaha o te hiriwa, o te koura, o nga oko, hei mau ki Hiruharama, ki te whare o to tatou Atua.

Ja me läksimme Ahavan virran tyköä, toisena päivänä toistakymmentä ensimäistä kuuta, menemään Jerusalemiin. Ja meidän Jumalamme käsi oli meidän päällämme, joka meitä pelasti vihollistemme käsistä ja väijymisestä tiellä.

Na ka turia e matou i te awa o Ahawa i te tekau ma rua o te marama tuatahi, ka haere ki Hiruharama. I runga hoki i a matou te ringa o to matou Atua, a whakaorangia ana matou e ia i te ringa o te hoariri, o te kaiwhanga i te ara.

Ja me tulimme Jerusalemiin ja oleskelimme siellä kolme päivää.

Na kua tae matou ki Hiruharama, a noho ana i reira, e toru nga ra.

Mutta neljäntenä päivänä punnittiin hopia ja kulta, ja astiat meidän Jumalamme huoneesen, papin Urian pojan Meremotin käden alla, ja hänen kanssansa oli Eleatsar Pinehaan poika ja heidän kanssansa Josabad Jesuan poika ja Noadia Binnuin poika, Leviläiset.

I te wha o nga ra, na ko taua hiriwa, koura, me nga oko, ka paunatia i roto i te whare o to tatou Atua e te ringa o Meremoto tama a Uria tohunga; i a ia ano a Ereatara tama a Pinehaha; i a raua hoki a Iotapara tama a Hehua; raua ko Noaria tama a Pinui, no nga Riwaiti.

Jokaisen luvun ja painon jälkeen; ja kaikki se paino kirjoitettiin siihen aikaan.

He mea tatau, he mea pauna, tenei, tenei; i tuhituhia hoki nga taimaha katoa i taua wa ano.

Ja vankeuden lapset, jotka olivat tulleet vankeudesta, uhrasivat Israelin Jumalalle polttouhria, kaksitoistakymmentä mullia, koko Israelin edestä, yhdeksänkymmentä ja kuusi oinasta, seitsemänkahdeksattakymmentä karitsaa, kaksitoistakymmentä kaurista syntiuhriksi, kaikki tyynni polttouhriksi Herralle.

Na, ko te hunga i haere mai nei i te whakarau, nga tama a te hunga i whakaraua atu, tapaea ana e ratou he tahunga tinana ma te Atua o Iharaira, kotahi tekau ma rua puru, he mea mo Iharaira katoa, e iwa tekau ma ono hipi toa, e whitu tekau ma whi tu reme, tekau ma rua koati toa, hei whakahere hara: ko tenei katoa hei tahunga tinana ki a Ihowa.

Ja he antoivat kuninkaan kirjat ja käskyn kuninkaan maaherroille ja päämiehille tällä puolella virtaa, ja korottivat kansan ja Jumalan huoneen.

Na ka hoatu nga ture a te kingi ki nga kawana nui a te kingi, ki nga kawana iti i tera taha o te awa; a ko ratou hei whakaneke ake i ta te iwi, i te whare ano o te Atua.