Ezekiel 1

Kolmantenakymmentenä vuotena, viidentenä päivänä neljännessä kuussa, kuin minä olin vankein seassa Kebarin virran tykönä, aukenivat taivaat ja minä näin Jumalan näyt.

Na i te toru tekau o nga tau, i te wha o nga marama, i te rima o nga ra o te marama, i ahau i roto i nga whakarau o te awa, o Kepara, na ka puare nga rangi, a ka kite ahau i nga putanga Atua.

Viidentenä päivänä kuussa, viidennellä vuodella, sittekuin Jojakin, Juudan kuningas oli viety vankina pois,

I te rima o nga ra o te marama, ara i te rima o nga tau o to Kingi Iehoiakini whakaraunga,

Tapahtui Herran sana Hesekielille, papin Busin pojalle, Kaldean maassa, Kebarin virran tykönä; siellä tuli Herran käsi hänen päällensä.

Ka haere tika tonu mai te kupu a Ihowa ki a Ehekiera tohunga, tama a Puti, i te whenua o nga Karari, i te taha o te awa, o Kepara; a i runga te ringa o Ihowa i a ia i reira.

Ja minä näin, ja katso, siellä tuli rajutuuli pohjan puolesta, suuren pilven kanssa, täynnänsä tulta, niin että se kuumotti kaikki ympärinsä, ja tulen keskeltä oli se sangen kirkas.

A ka titiro atu ahau, na, he tukauati e puta mai ana i te raki, he kapua nui, he ahi e hoki iho ana ki roto ki a ia ano, wheriko tonu i tetahi taha, a i waenganui, i rite ki te kara o te amipere, i waenganui ano i te ahi.

Ja siinä keskellä oli niinkuin neljä eläintä, ja tämä oli heidän muotonsa: he olivat ihmisen muotoiset.

Na ka puta mai i waenganui o taua ahi ko te ahua o nga mea ora e wha. Ko to ratou ahua ano tenei; i rite ratou ki te tangata.

Ja kullakin heillä oli neljät kasvot, ja kullakin neljä siipeä.

Na e wha nga mata o tetahi, o tetahi o ratou, e wha nga parirau o tetahi, o tetahi.

Ja heidän säärensä seisoivat oikiana, mutta heidän pöytäjalkansa olivat niinkuin härjän sorkat, ja paistivat niinkuin kiiltävä vaski.

Ko o ratou waewae, he waewae tika tonu; ko te kapu ano o o ratou waewae rite tonu ki te kapu o te waewae o te kuao kua: wheriko tonu, rite tonu ki te kanapatanga o te parahi kua oti te oro.

Ja ihmisen kädet olivat heidän siipeinsä alla, heidän neljällä tahollansa, sillä heillä oli neljät kasvot ja neljä siipeä.

He ringa tangata ano o ratou i raro i o ratou parirau, i o ratou taha e wha: na, ko ratou tokowha, ko o ratou mata, ko o ratou parirau, koia tenei;

Ja heidän siipensä olivat yhdistetyt toinen toiseensa; ja kuin he kävivät, ei he erinneet toinen toisestansa; vaan kuhunka he menivät he kohdastansa eteenpäin.

He mea hono o ratou parirau tetahi ki tetahi; kihai ratou i tahuri i a ratou e haere ana; i haere tika tonu atu tetahi, tetahi.

Ja niiden neljän kasvot oikialla puolella olivat niinkuin ihmisen kasvot ja jalopeuran kasvot; mutta vasemmalla puolella olivat niillä neljällä kasvot, niinkuin härjän kasvot, ja kotkan kasvot.

Na, ko te ahua o o ratou mata, he mata tangata o ratou; he mata raiona o ratou tokowha i te taha ki matua; he mata kau o ratou tokowha i te taha ki maui; he mata ekara ano o ratou tokowha.

Ja niin olivat heidän kasvonsa; mutta heidän siipensä olivat eroitetut ylhäältä, niin että kaksi siipeä löi juuri yhteen, ja kahdella siivellä peittivät he ruumiinsa.

Na, ko o ratou mata, ko o ratou parirau he mea wehe a runga: ko o te mea kotahi e rua nga parirau e piri ana tetahi ki tetahi, e rua hei hipoki mo o ratou tinana.

Kuhunka he menivät, niin he menivät kohdastansa; ja menivät sinne, kuhunka henki ajoi, ja ei erinneet täydessänsä toinen toisestansa.

I haere tika tonu atu hoki ratou tetahi, tetahi: ko te wahi hei haerenga atu mo te wairua, haere ana ratou ki reira: kihai ratou i tahuri i a ratou e haere ana.

Ja eläimet olivat näköänsä niinkuin tuliset hiilet, jotka palavat niinkuin tulisoitto, joka kävi eläinten vaiheella; mutta tuli kuumotti, ja tulesta kävi ulos pitkäisen leimaus.

Na, ko te rite o aua mea ora, ko to ratou ahua, koia ano kei te ngarahu ahi i te mea e ka ana, kei te ahua ano o te rama: i haereere taua ahi i roto i aua mea ora, mura tonu, i puta mai ano he uira i roto i te ahi.

Ja eläimet juoksivat edes ja takaisin niinkuin pitäisen tuli.

Na ko te oma, ko te hokinga o aua mea ora, rite tonu te ahua ki to te hikonga uira.

Kuin minä näin nämät eläimet: katso, niin seisoivat siellä yhdet rattaat maan päällä, neljän eläimen tykönä, ja olivat näköänsä niinkuin neljät rattaat.

Na i taku tirohanga ki nga mea ora, nana, ko tetahi wira i runga i te whenua, i te taha o nga mea ora, kotahi mo te mea kotahi o ona mata e wha.

Ja ne rattaat olivat teostansa niinkuin yksi turkos, ja olivat kaikki neljä yhden muotoiset; ja ne olivat näköänsä ja tekoansa niinkuin yhdet rattaat olisivat olleet toinen toisestansa.

Ko te ahua o nga wira, me to ratou mahinga, rite tonu te kara ki to te perira: rite tonu aua wira e wha; ko to ratou ahua, ko to ratou mahinga, me te mea he wira i roto i te wira.

Kuin yksi heistä meni, niin menivät kaikki neljä, ja ei erinneet toinen toisestansa.

I to ratou haerenga i haere i runga i o ratou taha e wha; kihai i tahuri i a ratou e haere ana.

Niiden pyörät ja korkeus oli sangen ihmeellinen, ja ne olivat täynnä silmiä kaikki ympäri neljää ratasta.

Na, ko o ratou awhi, tiketike rawa, he hanga whakawehi, kapi tonu ano i te kanohi o ratou awhi i tetahi taha, i tetahi taha, o ratou e wha.

Ja kuin eläimet kävivät, niin kulkivat myös rattaat heitä myöten; ja kuin eläimet ylensivät itsensä maasta, niin ylensivät myös rattaat itsensä.

Na i te haerenga o nga mea ora i haere ano nga wira i to ratou taha; a ka ara nga mea ora i runga i te whenua, ka ara ano nga wira.

Kuhunka henki meni, sinne menivät he myös, ja rattaat ylensivät itsensä heidän kanssansa; sillä elävä henki oli rattaissa.

Ko te wahi hei haerenga atu mo te wairua, i haere ratou ki reira; ko reira hei haerenga mo te wairua; i ara ano nga wira ki runga i to ratou ritenga atu: no te mea i roto i nga wira te wairua o te mea ora.

Kuin he menivät, niin menivät nämät myös, kuin he seisoivat, seisoivat nämät myös; ja kuin he ylensivät itsensä maasta, niin ylensivät myös rattaat itsensä heitä myöten; sillä elävä henki oli rattaissa.

I haere era, ka haere enei; i tu era, ka tu enei; a ka ara ake era i runga i te whenua, ka ara ano nga wira i to ratou ritenga atu; no te mea kei roto te wairua o te mea ora i nga wira.

Mutta eläinten pään päällä oli niinkuin taivas, kuin peljättävä kristalli, juuri heidän päällitsensä levitetty.

Na i runga ake i te mahunga o te mea ora ko te ahua o te kikorangi, rite tonu te kara ki to te karaihe e wehingia ana, he mea hora atu i runga i o ratou mahunga i te taha ki runga.

Niin että taivaan alla seisoivat heidän siipensä tasaisesti, yksi juuri toiseen päin; ja kaksi siipeä peitti jokaisen heidän ruumiinsa.

Na, i raro i te kikorangi, ko o ratou parirau, torotika tonu, anga tonu mai tetahi ki tetahi: o te mea kotahi e rua hei hipoki i tetahi taha, o te mea kotahi ano e rua hei hipoki i tera taha o o ratou tinana.

Minä kuulin heidän siipiensä äänen, niinkuin suurten vetten pauhinan ja niinkuin Kaikkivaltiaan jylinän, kuin ne liikkuivat, ja pauhinan äänen niinkuin sotajoukon hyminän; mutta kuin he alallansa seisoivat, niin laskivat he siipensä alas.

A i a ratou e haere ana, i rongo ahau i te haruru o o ratou parirau me te mea ko te haruru o nga wai maha, me te mea ano ko te reo o te Kaha Rawa, he reo e turituri ana, ano he nge no tetahi ope: i nga wa i tu ai ratou i tukua iho o ratou parira u.

Ja ääni kuului taivaasta, joka oli heidän päänsä päällä, kuin he seisoissansa laskivat siipensä alas.

I puta iho ano he reo i te kikorangi i runga i o ratou mahunga; i te mea ka tu ratou, ka tukua iho o ratou parirau.

Ja taivaan päällä, joka heidän ylitsensä oli, oli istuin näkyänsä niinkuin saphir, ja istuimella istui ihmisen muotoinen.

Na, i runga i te kikorangi i runga ake i o ratou mahunga ko te ahua o tetahi torona, he mea rite ki te kohatu hapaira: a i runga i te ahua o te torona ko tetahi ahua e rite ana ki to te tangata i runga i taua torona, i te taha ki runga.

Ja minä katsoin hänen päällensä, ja hän oli kuin kirkas valkeus, ja sisältä oli se kuin tuli kaikki ympärinsä; hänen kupeistansa ylös ja alas näin minä niinkuin tulen kuumottavan hänen ympärillänsä.

I kite atu ano ahau me te mea no te amipere te kara, he mea rite ki te ahua o te ahi i roto a taka noa, taka noa, i te ahua o tona hope, a haere whakarunga, i te ahua ano o tona hope, a haere whakararo, i kite atu ahau me te mea ko te ahua o te ahi, a wheriko tonu te marama i tetahi taha, i tetahi taha ona.

Niinkuin taivaan kaari näkyy pilvessä, kuin satanut on, niin oli myös sen kirkkauden näky ympärinsä. Tämä oli Herran kunnian näky. Ja kuin minä sen nähnyt olin, lankesin minä kasvoilleni, ja kuulin äänen puhuvan.

Rite tonu ki te ahua o te kopere i te kapua i te ra ua te ahua o te wherikotanga a taka noa. Ko te ahua tena, ko te ritenga o te kororia o Ihowa. No toku kitenga, tapapa ana ahau ki raro; na, ka rongo ahau i te reo o tetahi e korero ana.