Proverbs 1

Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;

Ny Ohabolan'i Solomona, zanak'i Davida, mpanjakan'ny Isiraely:

Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,

Hahalalana fahendrena sy fananarana, Ary hahafantarana ny tenin'ny fahalalana;

Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;

Hahazoana fananarana mampahahendry, Dia fahamarinana sy rariny ary fahitsiana;

Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.

Hanomezam-pahendrena ho an'ny kely saina, Ary fahalalana sy fisainana mazava ho an'ny zatovo.

Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,

Aoka ny hendry hihaino ka hitombo saina; Ary aoka ny manam-panahy hahazo fitarihana tsara;

Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.

Hahafantarana ohabolana sy fanoharana, Ary ny tenin'ny hendry sy ny teny saro-pantarina ataony.

Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.

Ny fahatahorana an'i Jehovah no fiandoham-pahalalana; Fa ny adala manamavo ny fahendrena sy ny famaizana. Fananarana tsy hikambana amin'ny mpanao ratsy.

Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!

Anaka, mihainoa ny ana-drainao, Ary aza mahafoy ny lalàn-dreninao;

Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.

Fa fehiloha tsara tarehy amin'ny lohanao izany, Ary rado amin'ny vozonao.

Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.

Anaka, raha taomin'ny mpanota ianao, Aza manaiky.

Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;

Raha hoy izy: Andeha hiaraka isika, Aoka isika hanotrika handatsa-drà; Andeha hamitsahantsika tsy ahoan-tsy ahoana ny tsy manan-tsiny;

Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme;

Aoka isika hitelina azy velona tahaka ny fitelin'ny fiainan-tsi-hita Ary hanao azy teli-moka toy ny latsaka any an-davaka;

Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;

Dia ho azontsika ny fananana sarobidy rehetra, Ka hofenointsika babo ny tranontsika;

Koettele meidän kanssamme : meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:

Avia mba hiara-miloka eto aminay; Aoka ho iray ihany ny kitapom-bolantsika rehetra:

Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.

Anaka, aza miara-dalana aminy ianao; Arovy ny tongotrao tsy hankamin'ny alehany;

Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.

Fa ny tongony mihazakazaka ho amin'ny ratsy Sady faingana handatsa-drà.

Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.

Fa velarim-poana ny fandrika, Raha hitan'ny vorona.

Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.

Fa ireny dia manotrika handatsaka ny ran'ny tenany ihany; Mamitsaka hahafaty ny tenany ihany izy.

Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.

Toy izany no iafaran'izay rehetra fatra-pila harena; Fa hipaoka ny ain'izay fatra-pila azy izany.

Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.

Ny fahendrena miantso mafy eny ivelany; Manandratra ny feony eny an-kalalahana izy;

Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:

Mitory ao amin'izay fivorian'ny maro be mireondreona izy; Eo anoloan'ny vavahady sy ao an-tanàna no ilazany ny teniny hoe:

Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?

Ry kely saina, mandra-pahoviana no hitiavanareo ny fahadalana, Sy hifalian'ny mpaniratsira amin'ny faniratsirana, Ary hankahalan'ny adala ny fahalalana?

Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;

Miverena ianareo hihaino ny fananarako; Indro, haidiko aminareo ny fanahiko, Ary hampahafantariko anareo ny teniko.

Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,

Satria efa niantso Aho, fa nandà ianareo; Efa naninjitra ny tanako Aho, fa tsy nisy nitandrina;

Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;

Fa nolavinareo ny saina rehetra natolotro, Sady tsy nety nanaiky ny anatro ianareo:

Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,

Izaho kosa hihomehy, raha tonga ny fandringanana anareo; Handatsa Aho, raha tonga ny mahatahotra anareo.

Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.

Raha tonga ny zava-mahatahotra anareo tahaka ny rivo-doza Ary ny fandringanana anareo toy ny tadio, Ka manjo anareo ny fahoriana sy ny fangirifiriana,

Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.

Dia vao hiantso Ahy izy, fa tsy hamaly Aho; Dia vao hitady Ahy fatratra izy, fa tsy ho hitany Aho.

Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,

Satria nankahala ny fahalalana izy Ary tsy nifidy ny fahatahorana an'i Jehovah,

Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;

Tsy nekeny ny saina natolotro, Notsiratsirainy avokoa ny anatro rehetra,

Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.

Dia hihinana ny vokatry ny alehany izy Ka ho voky ny fihendreny.

Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.

Fa ny fihemoran'ny kely saina hahafaty azy, Ary ny fiadanan'ny adala handringana azy.

Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.

Fa izay mihaino Ahy kosa hitoetra tsy manana ahiahy, Eny, handry fahizay izy ka tsy hatahotra ny ratsy.