Psalms 88

Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,

Canto. Salmo dei figliuoli di Kore. Per il Capo de’ musici. Da cantarsi mestamente. Cantico di Heman, l’Ezrahita. O Eterno, Dio della mia salvezza, io grido giorno e notte nel tuo cospetto.

Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.

Venga la mia preghiera dinanzi a te, inclina il tuo orecchio al mio grido;

Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä.

poiché l’anima mia è sazia di mali, e la mia vita è giunta presso al soggiorno dei morti.

Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.

Io son contato fra quelli che scendon nella fossa; son come un uomo che non ha più forza.

Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.

Prostrato sto fra i morti, come gli uccisi che giaccion nella tomba, de’ quali tu non ti ricordi più, e che son fuor della portata della tua mano.

Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.

Tu m’hai posto nella fossa più profonda, in luoghi tenebrosi, negli abissi.

Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, Sela!

L’ira tua pesa su me, e tu m’hai abbattuto con tutti i tuoi flutti. Sela.

Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.

Tu hai allontanato da me i miei conoscenti, m’hai reso un’abominazione per loro. Io son rinchiuso e non posso uscire.

Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.

L’occhio mio si consuma per l’afflizione; io t’invoco ogni giorno, o Eterno, stendo verso te le mie mani.

Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela!

Opererai tu qualche miracolo per i morti? I trapassati risorgeranno essi a celebrarti? Sela.

Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?

La tua benignità sarà ella narrata nel sepolcro, o la tua fedeltà nel luogo della distruzione?

Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?

Le tue maraviglie saranno esse note nelle tenebre, e la tua giustizia nella terra dell’oblìo?

Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.

Ma, quant’è a me, o Eterno, io grido a te, e la mattina la mia preghiera ti viene incontro.

Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?

Perché, o Eterno, rigetti tu l’anima mia? Perché nascondi il tuo volto da me?

Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.

Io sono afflitto, e morente fin da giovane; io porto il peso dei tuoi terrori e sono smarrito.

Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.

I tuoi furori mi son passati addosso; i tuoi terrori m’annientano,

Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.

mi circondano come acque ogni giorno, mi attornian tutti assieme.

Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.

Hai allontanato da me amici e compagni; i miei conoscenti sono le tenebre.