Psalms 73

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

Salmo di Asaf. Certo, Iddio è buono verso Israele, verso quelli che son puri di cuore.

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

Ma, quant’è a me, quasi inciamparono i miei piedi; poco mancò che i miei passi non sdrucciolassero.

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

Poiché io portavo invidia agli orgogliosi, vedendo la prosperità degli empi.

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

Poiché per loro non vi son dolori, il loro corpo è sano e pingue.

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

Non sono travagliati come gli altri mortali, né son colpiti come gli altri uomini.

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

Perciò la superbia li cinge a guisa di collana, la violenza li cuopre a guisa di vestito.

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

Dal loro cuore insensibile esce l’iniquità; le immaginazioni del cuor loro traboccano.

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

Sbeffeggiano e malvagiamente ragionan d’opprimere; parlano altezzosamente.

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

Metton la loro bocca nel cielo, e la loro lingua passeggia per la terra.

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

Perciò il popolo si volge dalla loro parte, e beve copiosamente alla loro sorgente,

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

e dice: Com’è possibile che Dio sappia ogni cosa, che vi sia conoscenza nell’Altissimo?

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

Ecco, costoro sono empi: eppure, tranquilli sempre, essi accrescono i loro averi.

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

Invano dunque ho purificato il mio cuore, e ho lavato le mie mani nell’innocenza!

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

Poiché son percosso ogni giorno, e il mio castigo si rinnova ogni mattina.

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

Se avessi detto: Parlerò a quel modo, ecco, sarei stato infedele alla schiatta de’ tuoi figliuoli.

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

Ho voluto riflettere per intender questo, ma la cosa mi è parsa molto ardua,

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

finché non sono entrato nel santuario di Dio, e non ho considerata la fine di costoro.

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

Certo, tu li metti in luoghi sdrucciolevoli, tu li fai cadere in rovina.

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

Come sono stati distrutti in un momento, portati via, consumati per casi spaventevoli!

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

Come avviene d’un sogno quand’uno si sveglia, così tu, o Signore, quando ti desterai, sprezzerai la loro vana apparenza.

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

Quando il mio cuore s’inacerbiva ed io mi sentivo trafitto internamente,

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

ero insensato e senza conoscimento; io ero verso di te come una bestia.

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

Ma pure, io resto del continuo con te; tu m’hai preso per la man destra;

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

tu mi condurrai col tuo consiglio, e poi mi riceverai in gloria.

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

Chi ho io in cielo fuori di te? E sulla terra non desidero che te.

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

La mia carne e il mio cuore posson venir meno, ma Dio è la ròcca del mio cuore e la mia parte in eterno.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

Poiché, ecco, quelli che s’allontanan da te periranno; tu distruggi chiunque, fornicando, ti abbandona.

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.

Ma quanto a me, il mio bene è d’accostarmi a Dio; io ho fatto del Signore, dell’Eterno, il mio rifugio, per raccontare, o Dio, tutte le opere tue.