Psalms 56

56:1

Davidin kultainen kappale mykästä mettisestä muukalaisten seassa, kuin Philistealaiset käsittivät hänen Gatissa. Jumala, ole minulle armollinen; sillä ihmiset tahtovat minua niellä ylös: joka päivä he sotivat ja ahdistavat minua.

Per il Capo de’ musici. Su: "Colomba de’ terebinti lontani". Inno di Davide quando i Filistei lo presero in Gat. Abbi pietà di me, o Dio, poiché gli uomini anelano a divorarmi; mi tormentano con una guerra di tutti i giorni;

56:2

Minun kadehtiani tahtovat joka päivä minua niellä ylös; sillä moni sotii ylpiästi minua vastaan.

i miei nemici anelano del continuo a divorarmi, poiché sono molti quelli che m’assalgono con superbia.

56:3

Kuin minä pelkään, niin minä toivon sinuun.

Nel giorno in cui temerò, io confiderò in te.

56:4

Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä liha minun tekis?

Coll’aiuto di Dio celebrerò la sua parola; in Dio confido, e non temerò; che mi può fare il mortale?

56:5

Joka päivä he minun sanojani kääntelevät; kaikki heidän ajatuksensa ovat pahuuteen minua vastaan.

Torcon del continuo le mie parole; tutti i lor pensieri son vòlti a farmi del male.

56:6

He pitävät yhtä, ja väijyvät, ja ottavat minun askeleistani vaarin, kuinka he minun sieluni käsittäisivät.

Si radunano, stanno in agguato, spiano i miei passi, come gente che vuole la mia vita.

56:7

Pitäiskö heidän vääryydestänsä pääsemän? Syökse, Jumala, se kansa alas vihassas.

Rendi loro secondo la loro iniquità! O Dio, abbatti i popoli nella tua ira!

56:8

Sinä olet lukenut minun kulkemukseni: sinä panet minun kyyneleeni leiliis: eikö ne ole sinun kirjassas?

Tu conti i passi della mia vita errante; raccogli le mie lacrime negli otri tuoi; non sono esse nel tuo registro?

56:9

Silloin pitää viholliseni kääntämän heitänsä takaperin, sinä päivänä, kuin minä huudan: sen minä tiedän, ettäs minun Jumalani olet.

Nel giorno ch’io griderò, i miei nemici indietreggeranno. Questo io so: che Dio è per me.

56:10

Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Herrassa minä kerskaan hänen sanaansa.

Coll’aiuto di Dio celebrerò la sua parola; coll’aiuto dell’Eterno celebrerò la sua parola.

56:11

Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä ihminen tekis?

In Dio confido e non temerò; che mi può far l’uomo?

56:12

Minä olen sinulle, Jumala, luvannut, minä tahdon sinua kiittää.

Tengo presenti i voti che t’ho fatti, o Dio; io t’offrirò sacrifizi di lode;

56:13

Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun jalkani lankeemisesta; että minä vaeltaisin Jumalan edessä eläväin valkeudessa.

poiché tu hai riscosso l’anima mia dalla morte, hai guardato i miei piedi da caduta, ond’io cammini, al cospetto di Dio, nella luce de’ viventi.