Psalms 22

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.

Per il Capo de’ musici. Su "Cerva dell’aurora". Salmo di Davide. Dio mio, Dio mio, perché mi hai abbandonato? Perché te ne stai lontano, senza soccorrermi, senza dare ascolto alle parole del mio gemito?

Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

Dio mio, io grido di giorno, e tu non rispondi; di notte ancora, e non ho posa alcuna.

Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.

Eppur tu sei il Santo, che siedi circondato dalle lodi d’Israele.

Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.

I nostri padri confidarono in te; confidarono e tu li liberasti.

Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.

Gridarono a te, e furon salvati; confidarono in te, e non furon confusi.

Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.

Ma io sono un verme e non un uomo; il vituperio degli uomini, e lo sprezzato dal popolo.

Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.

Chiunque mi vede si fa beffe di me; allunga il labbro, scuote il capo, dicendo:

Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.

Ei si rimette nell’Eterno; lo liberi dunque; lo salvi, poiché lo gradisce!

Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.

Sì, tu sei quello che m’hai tratto dal seno materno; m’hai fatto riposar fidente sulle mammelle di mia madre.

Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

A te fui affidato fin dalla mia nascita, tu sei il mio Dio fin dal seno di mia madre.

Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,

Non t’allontanare da me, perché l’angoscia è vicina, e non v’è alcuno che m’aiuti.

Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.

Grandi tori m’han circondato; potenti tori di Basan m’hanno attorniato;

Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.

apron la loro gola contro a me, come un leone rapace e ruggente.

Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.

Io son come acqua che si sparge, e tutte le mie ossa si sconnettono; il mio cuore è come la cera, si strugge in mezzo alle mie viscere.

Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.

Il mio vigore s’inaridisce come terra cotta, e la lingua mi s’attacca al palato; tu m’hai posto nella polvere della morte.

Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.

Poiché cani m’han circondato; uno stuolo di malfattori m’ha attorniato; m’hanno forato le mani e i piedi.

Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.

Posso contare tutte le mie ossa. Essi mi guardano e m’osservano;

He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.

spartiscon fra loro i miei vestimenti e tirano a sorte la mia veste.

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!

Tu dunque, o Eterno, non allontanarti, tu che sei la mia forza, t’affretta a soccorrermi.

Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.

Libera l’anima mia dalla spada, l’unica mia, dalla zampa del cane;

Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

salvami dalla gola del leone. Tu mi risponderai liberandomi dalle corna dei bufali.

Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.

Io annunzierò il tuo nome ai miei fratelli, ti loderò in mezzo all’assemblea.

Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!

O voi che temete l’Eterno, lodatelo! Glorificatelo voi, tutta la progenie di Giacobbe, e voi tutta la progenie d’Israele, abbiate timor di lui!

Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.

Poich’egli non ha sprezzata né disdegnata l’afflizione dell’afflitto, e non ha nascosta la sua faccia da lui; ma quand’ha gridato a lui, ei l’ha esaudito.

Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.

Tu sei l’argomento della mia lode nella grande assemblea; io adempirò i miei voti in presenza di quelli che ti temono.

Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.

Gli umili mangeranno e saranno saziati; quei che cercano l’Eterno lo loderanno; il loro cuore vivrà in perpetuo.

Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.

Tutte le estremità della terra si ricorderan dell’Eterno e si convertiranno a lui; e tutte le famiglie delle nazioni adoreranno nel tuo cospetto.

Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.

Poiché all’Eterno appartiene il regno, ed egli signoreggia sulle nazioni.

Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.

Tutti gli opulenti della terra mangeranno e adoreranno; tutti quelli che scendon nella polvere e non possono mantenersi in vita s’inchineranno dinanzi a lui.

Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.

La posterità lo servirà; si parlerà del Signore alla ventura generazione.

He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.

Essi verranno e proclameranno la sua giustizia, al popolo che nascerà diranno come egli ha operato.