Psalms 116

Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen;

Io amo l’Eterno perch’egli ha udito la mia voce e le mie supplicazioni.

Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani.

Poiché egli ha inclinato verso me il suo orecchio, io lo invocherò per tutto il corso dei miei giorni.

Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet: minä tulin vaivaan ja tuskaan.

I legami della morte mi aveano circondato, le angosce del soggiorno dei morti m’aveano còlto; io avevo incontrato distretta e cordoglio.

116:4

Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni!

Ma io invocai il nome dell’Eterno: Deh, o Eterno, libera l’anima mia!

116:5

Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.

L’Eterno è pietoso e giusto, e il nostro Dio è misericordioso.

116:6

Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti.

L’Eterno protegge i semplici; io ero ridotto in misero stato, egli mi ha salvato.

116:7

Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle.

Ritorna, anima mia, al tuo riposo, perché l’Eterno t’ha colmata di beni.

116:8

Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta.

Poiché tu hai liberata l’anima mia dalla morte, gli occhi miei da lacrime, i miei piedi da caduta.

116:9

Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa.

Io camminerò nel cospetto dell’Eterno, sulla terra dei viventi.