Psalms 104

Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.

Anima mia, benedici l’Eterno! O Eterno, mio Dio, tu sei sommamente grande; sei vestito di splendore e di maestà.

Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.

Egli s’ammanta di luce come d’una veste; distende i cieli come un padiglione;

Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.

egli costruisce le sue alte stanze nelle acque; fa delle nuvole il suo carro, s’avanza sulle ali del vento;

Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.

fa dei venti i suoi messaggeri, delle fiamme di fuoco i suoi ministri.

Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.

Egli ha fondato la terra sulle sue basi; non sarà smossa mai in perpetuo.

Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.

Tu l’avevi coperta dell’abisso come d’una veste, le acque s’erano fermate sui monti.

Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.

Alla tua minaccia esse si ritirarono, alla voce del tuo tuono fuggirono spaventate.

Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.

Le montagne sorsero, le valli s’abbassarono nel luogo che tu avevi stabilito per loro.

Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.

Tu hai posto alle acque un limite che non trapasseranno; esse non torneranno a coprire la terra.

Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;

Egli manda fonti nelle valli, ed esse scorrono fra le montagne;

Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.

abbeverano tutte le bestie della campagna, gli asini selvatici vi si dissetano.

Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.

Presso a quelle si riparano gli uccelli del cielo; di mezzo alle fronde fanno udir la loro voce.

Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.

Egli adacqua i monti dall’alto delle sue stanze, la terra è saziata col frutto delle tue opere.

Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.

Egli fa germogliar l’erba per il bestiame e le piante per il servizio dell’uomo, facendo uscir dalla terra il nutrimento,

Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.

e il vino che rallegra il cuor dell’uomo, e l’olio che gli fa risplender la faccia, e il pane che sostenta il cuore dei mortali.

Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;

Gli alberi dell’Eterno sono saziati, i cedri del Libano, ch’egli ha piantati.

Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.

Gli uccelli vi fanno i loro nidi; la cicogna fa dei cipressi la sua dimora;

Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.

le alte montagne son per i camosci, le rocce sono il rifugio de’ conigli.

Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.

Egli ha fatto la luna per le stagioni; il sole conosce il suo tramonto.

Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.

Tu mandi le tenebre e vien la notte, nella quale tutte le bestie delle foreste si mettono in moto.

Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.

I leoncelli ruggono dietro la preda e chiedono il loro pasto a Dio.

Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.

Si leva il sole, esse si ritirano e vanno a giacere nei loro covi.

Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.

L’uomo esce all’opera sua e al suo lavoro fino alla sera.

Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.

Quanto son numerose le tue opere, o Eterno! Tu le hai fatte tutte con sapienza; la terra è piena delle tue ricchezze.

Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;

Ecco il mare, grande ed ampio, dove si muovon creature senza numero, animali piccoli e grandi.

Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.

Là vogano le navi e quel leviatan che hai creato per scherzare in esso.

Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.

Tutti quanti sperano in te che tu dia loro il lor cibo a suo tempo.

Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.

Tu lo dài loro ed essi lo raccolgono; tu apri la mano ed essi son saziati di beni.

Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.

Tu nascondi la tua faccia, essi sono smarriti; tu ritiri il loro fiato, ed essi muoiono e tornano nella loro polvere.

Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.

Tu mandi il tuo spirito, essi sono creati, e tu rinnovi la faccia della terra.

Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.

Duri in perpetuo la gloria dell’Eterno, si rallegri l’Eterno nelle opere sue!

Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.

Egli riguarda la terra, ed essa trema; egli tocca i monti, ed essi fumano.

Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.

Io canterò all’Eterno finché io viva; salmeggerò al mio Dio finché io esista.

Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.

Possa la mia meditazione essergli gradita! Io mi rallegrerò nell’Eterno.

Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!

Spariscano i peccatori dalla terra, e gli empi non siano più! Anima mia, benedici l’Eterno. Alleluia.