Psalms 102

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

Preghiera dell’afflitto quand’è abbattuto e spande il suo lamento dinanzi all’Eterno. Deh ascolta la mia preghiera, o Eterno, e venga fino a te il mio grido!

Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

Non mi nasconder la tua faccia nel dì della mia distretta; inclina a me il tuo orecchio; nel giorno che io grido, affrettati a rispondermi.

Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

Poiché i miei giorni svaniscono come fumo, e le mie ossa si consumano come un tizzone.

Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

Colpito è il mio cuore come l’erba, e si è seccato; perché ho dimenticato perfino di mangiare il mio pane.

Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

A cagion della voce dei miei gemiti, le mie ossa s’attaccano alla mia carne.

Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

Son simile al pellicano del deserto, son come il gufo de’ luoghi desolati.

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

Io veglio, e sono come il passero solitario sul tetto.

Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

I miei nemici m’oltraggiano ogni giorno; quelli che son furibondi contro di me si servon del mio nome per imprecare.

Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

Poiché io mangio cenere come fosse pane, e mescolo con lagrime la mia bevanda,

Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

a cagione della tua indignazione e del tuo cruccio; poiché m’hai levato in alto e gettato via.

Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

I miei giorni son come l’ombra che s’allunga, e io son disseccato come l’erba.

Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

Ma tu, o Eterno, dimori in perpetuo, e la tua memoria dura per ogni età.

Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

Tu ti leverai ed avrai compassione di Sion, poiché è tempo d’averne pietà; il tempo fissato è giunto.

Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

Perché i tuoi servitori hanno affezione alle sue pietre, ed hanno pietà della sua polvere.

Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

Allora le nazioni temeranno il nome dell’Eterno, e tutti i re della terra la tua gloria,

Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

quando l’Eterno avrà riedificata Sion, sarà apparso nella sua gloria,

Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

avrà avuto riguardo alla preghiera dei desolati, e non avrà sprezzato la loro supplicazione.

Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

Questo sarà scritto per l’età a venire, e il popolo che sarà creato loderà l’Eterno,

Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

perch’egli avrà guardato dall’alto del suo santuario; dal cielo l’Eterno avrà mirato la terra

Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

per udire i gemiti de’ prigionieri, per liberare i condannati a morte,

Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

affinché pubblichino il nome dell’Eterno in Sion e la sua lode in Gerusalemme,

Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

quando i popoli e i regni si raduneranno insieme per servire l’Eterno.

Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

Egli ha abbattuto le mie forze durante il mio cammino; ha accorciato i miei giorni.

Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

Io ho detto: Dio mio, non mi portar via nel mezzo dei miei giorni; i tuoi anni durano per ogni età.

Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

Tu fondasti ab antico la terra, e i cieli son l’opera delle tue mani.

Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

Essi periranno, ma tu rimani; tutti quanti si logoreranno come un vestito; tu li muterai come una veste e saranno mutati.

Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

Ma tu sei sempre lo stesso, e gli anni tuoi non avranno mai fine.

Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.

I figliuoli de’ tuoi servitori avranno una dimora, e la loro progenie sarà stabilita nel tuo cospetto.